Käynti vaa’alla osoitti todeksi sen, ettei dieettini ole sujunut aivan suunnitelmieni mukaan. Painonpudotuksen sijaan painoni on kohonnut lähes kolme kiloa kuuden dieettiviikon aikana. Voihan huokaus. Toki jotain tämän tapaista lopputulosta ounastelin jo dieettiä aloittaessani, sillä sama ilmiö on ollut havaittavissa joka kerta, kun olen lisännyt tuntuvasti liikunnan – ja erityisesti salitreenin määrää. Tällä kertaa elättelin kuitenkin toiveita siitä, että tiukennettu ruokavalio hivuttaisi painoani vähitellen kohti mieleeni pinttynyttä unelmaa alle kuudestakymmenestä kilosta. Toisin kuitenkin kävi. Nyt elopainoa on kasassa kuudenkymmenenneljän kilon edestä.

Dieetin avulla olen löytänyt ainakin osan kadoksissa olleista

vatsalihaksistani (sekä typerän Iltasanoma-hymyn), mutta mihin hittoon

ne kolme lisäkiloa ovat tulleet?

 

MITÄ TÄSSÄ NYT SITTEN ON TAPAHTUNUT? 

NO, MUUTAMA VIRHE AINAKIN.

Virhe 1:

Kehossa tapahtuneita muutoksia tarkasti analysoidakseni tulisi minun tietää tarkka rasvaprosenttini ennen dieetin aloittamista. Mikäli muistatte ostamani ihmevaa’an, kertoi se rasvaprosenttini olevan reilut 18 dieetin aloittaessani. Tämä kuitenkin osoittautui jo muutaman mittauskerran jälkeen harhaksi, sillä pienikin heitto painossa sai myös rasvaprosentin heittelemään rajusti. Toisin sanoen, en todellakaan tiedä mikä rasvaprosenttini oikeasti oli tai edes mihin suuntaan se on viime viikkojen aikana kehittynyt. Siispä tärkeä vinkki, arvon painonpudottajat: ennen kuin aloitatte dieettinne, käykää mittauttamassa rasvaprosenttinne ammattilaisella! Tämä on ehdottomasti luotettavin tapa mitata kehossa tapahtuvia muutoksia, paljon luotettavempi, kuin pelkkä vaa’alla seisoskelu. Se vaa’assa näkyvien numeroiden vaihtelu kun voi kertoa paljon muustakin, kuin läskin määrästä.

Nyt kuusi viikkoa myöhemmin päätin korjata virheeni ja mittauttaa rasvaprosenttini ammattilaisella. Tulos oli 20,9 %. Vahinko on tietenkin ehtinyt jo tapahtua, sillä en tiedä onko kuusi dieettiviikkoani nostanut vai laskenut rasvaprosenttiani. Toiveikkaasti veikkaisin kuitenkin laskun puolesta.

Virhe 2: 

Aloittaessani vähähiilihydraattisen ruokavalion, en halunnut laskea kaloreita. Minulla kun yleensä lipsahtaa kaikki tekeminen fanaattisuuden puolelle ja saattaisin hyvinkin viettää puoli päivää kaloreita laskeskellen ja erilaisia ateria-yhdistelmiä kehitellen. Tämän takia halusin olla paneutumatta asiaan turhan syvällisesti, joka kuitenkin osoittautui virheeksi. Nyt minulla ei ole minkäänlaista tietoa siitä, paljonko olen kaloreita koneistooni päivän mittaa työntänyt ja kuinka ruokavaliotani tulisi jatkossa kehittää. Tämä on toinen syy siihen, etten tiedä mitä tuo lisääntynyt kolme kiloa vartalossani oikein on.

 

KUN KERRAN FAKTAT PUUTTUU,

NIIN MITÄ KERTOO PEILI?

Olen viime aikoina viettänyt liiaksikin aikaa peilin ääressä pohtien, onko vartalossani muuttunut yhtikäs mikään. Varmaa on, että vatsalihakset ovat tulleet näkyviin. Eivät kovin erottuvasti, mutta kuitenkin selkeämmin kuin koskaan aiemmin. Mittanauha kertoo, että vaikka painoa on tullut lisää, on navanympärys silti vielä lähtötilannetta pienempi. Käsivarret ovat ehkä muodokkaammat kuin aikaisemmin ja verisuonet puskevat pintaan aina vain epänaisellisemmin. Vaikka paino onkin noussut, niin ovat kyllä painot nousseet salilla tangossakin. Ei kai siis pitäisi valittaa. Jossain takaraivossa jäytää kuitenkin pelko siitä, että mitä jos se onkin läskiä?

 

MITÄS SEURAAVAKSI TEHDÄÄN?

On aika muuttaa ruokavaliota. Sen lisäksi, että vähähiilihydraattinen ruokavalio alkaa käydä hermon päälle, alkaa se myös häiritä treenaamista. Loppuviikosta ei vain enää tahdo millään jaksaa, mitään. Otan siis hiilihydraatit mukaan kuvioihin vaihtelevalla määrällä sen mukaan, minkälaisesta treenistä päiväni koostuu. Perusajatus on, että salipäivinä hiilihydraatteja on enemmän ja pelkkinä lenkkipäivinä taas vähemmän. Tämä tuo ruokavalioon sopivaa vaihtelua ja pitää rasvanpolton käynnissä, kun ei kroppa pääse tottumaan päivästä toiseen samanlaisena toistuvaan ruokavalioon. Näin siis ainakin teoriassa.

Tämän lisäksi aion jatkossa ryhtyä laskemaan niitä kirottuja kaloreita. Laskeskelin, että minun mittaiseni ja painoiseni ihminen höystettynä tällä aktiivitasolla, polttaa vuorokaudessa n. 2800 kaloria. Ei siis pitäisi olla kovinkaan vaikeaa pysytellä tuon summan alapuolella. Tähtäänkin seuraavat viikot kovina treenipäivinä 2100-2200 kaloriin ja löysempinä päivinä vaatimattomaan 1800-1900 kaloriin. Tuohon määrään pitäisi sisällyttää vähintään 125 grammaa proteiinia ja mahdollisimman vähän sokeria, joten karkin ja herkkujen syönti rajoittuu jatkossakin vain lauantaille. Näillä eväillä treenin pitäisi kulkea erinomaisesti.

Muutaman viikon päästä suuntaan varmuuden vuoksi tarkistuttamaan rasvaprosenttini uudemman kerran, ettei se vain lähtisi salakavalasti nousemaan ruokavalion muututtua varsin radikaalisti. Huh. Saapa nähdä kuinka tässä oikein käy. Jännittää, sanoi mummo, kun kahvimerkkiä vaihtoi.

Pohdiskelin tänään dieettiäni ja sitä, jos saisin itse valita mistä ylimääräiset senttini katoavat. Perinteisellä ruokavalion ja liikunnan yhdistelmällä kohdennettu rasvanpoltto on käytännössä lähes mahdotonta ja näin ollen rasva palaakin mielivaltaisesti mistä sattuu. Usein käykin niin, että rasva palaa väärästä paikasta, kuten rinnoista, ennestäänkin kapeista jaloista tai mistä tahansa muualta kuin sieltä, mistä sen toivoisi palavan. Niin myös minulla. Sen sijaan, että rasvaa katoaisi vain navankorkeudelta, takamuksen alaosasta tai polvien yläpuolelta, tuntuu sitä katoavan hälyttävän nopeasti myös kylkiluiden päältä. Ei hyvä, mutta minkäs teet. Saadakseni kapeamman navanseudun, on kohtaloni näyttää navasta ylöspäin nälkiintyneeltä. Ongelmaan on kuitenkin olemassa ratkaisu, ainakin jos on uskominen mainoksiin.

Näin leppoisalta näyttää kohdennettu rasvanpoltto Hypoxi-laitteessa.

Mutta voiko se muka toimia?

Asiaa internetissä tutkiskellessani silmiini osui Hypoxi-menetelmä, joka markkinointipuheittensa mukaan auttaa kohdentamaan rasvanpolttoa hyvinkin tehokkaasti ja siirtämään pääpainon rasvan palamisesta ylävartalosta alavartaloon. Kuulostaa hyvältä, mutta voiko se toimia? Hypoxin teho perustuu kevyeen liikuntaan erityisissä Hypoxi-laitteissa sekä ongelma-alueisiin kohdistettuun ilmanpaineeseen. Liikuntamääräksi riittää 30 minuuttia kolme kertaa viikossa ja lähtökohdasta riippuen tällä saavutetaan 2-3 kilon painonpudotus kuukauden aikana. Menetelmästä kertovalla sivustolla luvataan, että mikäli ongelma-alueena ovat esimerkiksi reidet, pienenevät ne kohdennetulla rasvanpoltolla kolme kertaa enemmän kuin tavallisella liikunnalla. No huh huh. Kuin pisteenä i:n päälle, menetelmä lupaa myös selluliitin vähenevän tasaisesti.

Uskokoon ken haluaa, mutta tähän mennessä menetelmän nimiin vannovat jo ainakin Madonna ja Robbie Williams. Tai ainakin heidän tililleen on napsahtanut sievoinen korvaus nimen käyttämisestä kyseisen tuotteen markkinoinnissa. Itselleni mielikuva Madonnasta Hypoxi-laitteen selässä on kuitenkin hieman korni, nainen kun ei ainakaan Super Bowlin väliaikaohjelman perusteella näyttänyt olevan kohdennetun rasvanpolton tarpeessa.

Onko joku teistä lukijoista kokeillut kyseistä menetelmää? Ainakin Helsingissä on erityinen Hypoxi Studio, jossa moisilla vehkeillä pääsee ohjatusti treenaamaan. Aivan ilmaista lysti ei ole , sillä kuukauden hoitojaksosta saa pulittaa jopa 590 euroa.

Itse olen kaikkien kepulikonstien suhteen varsin skeptinen, sillä maalaisjärkeni sanoo ettei oikotietä onneen ole eivätkä kaikki kehossa tapahtuvat muutokset ole meidän itsemme hallittavissa. Taidan siis jatkossakin polttaa rasvani perinteisesti lenkkeilemällä, vaikka Hypoxin mainoskuvassa köllöttelevän naisen treeniohjelma näyttääkin omaani huomattavasti leppoisammalta.