Mättöviikot

Sivusin tässä muutama juttu takaperin suomalaisia herkkuja, joista olen jäänyt paitsi vietettyäni kuusi vuotta Kaliforniassa. Koska tähän sivulauseeseen liittyen tuli heti tarkentavia kysymyksiä, päätin pureutua tänään niihin antimiin, joilla olen viime viikkoina antaumuksella kupuani täytellyt ja vyötärönympärystäni kasvattanut.

Jäätelöt

Tiedättehän sen epäuskon tunteen kaupan pakastealtaalla, kun alkukesästä huomaat markkinoille tulleen kymmenittäin uusia jäätelömakuja? Se tekee kuulkaas aika monta uutuusjäätelöä kuudessa vuodessa. Tällä hetkellä työn alla ovat tuutit ja puikot, litran pakkauksia en ole uskaltanut vielä edes katsella.

Suklaat & karkit

Grrrrh. Kaukana ovat ne ajat, kun saattoi kävellä suoraan karkkihyllylle ja napata mukaansa perinteisen Fazerin Sinisen sen enempää asiaa miettimättä. Nyt sekä Fazerilta että Pandalta on tullut valtavat määrät uusia suklaamakuja, jotka haastavat jopa tuon vanhan kestosuosikin. Melkoinen myllerrys on tapahtunut myös muussa karkkitarjonnassa. Erityisen rakastunut olen Maraboun uusiin karkkipusseihin.

310116_2

Leivät

Ah, tuoreet lähileipomoiden leivät, kuinka olenkaan teitä kaivannut tuolla kaukana mauttomien paahtoleipien maassa! Toki suurleipomoiden leivätkin ovat hyviä, mutta parhaita ovat kuitenkin ne markettien eteiskojuista myytävät leipomukset.

Naksut ja sipsit

Ruisnachot! Miten hyviä ne ovatkaan ihan sellaisenaan tai tuorejuustojen kaverina. Harmi vaan, että ne pussit ovat niin onnettoman pieniä. Varsinaista sipsinnälkääni olen hoidellut Taffelin Raffeleilla sekä sormiin sopivilla Hot rodeilla.

Juustot

Amerikkalaiset juustot ovat pääsääntöisesti mauttomia ja mitäänsanomattomia. Suomessa juustomarkkinat ovat sen sijaan kehittyneet entisestään ja kauppoihin on tullut valtaisa määrä niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin uutuusjuustoja. Myös tuorejuustojen runsasta valikoimaa on ollut ikävä, joten jääkaapistani löytyy nyt Creme Bonjourea aina purkki tai pari. Myös leipäjuusto on löytänyt tiensä ostoskoriini jo useamman kerran sekä maailman ihanin sinihomejuusto, Aura.

310116_3

Sesonkiherkut

Mämmissähän on se hyvä puoli, että sitä saa kaupoista ympäri vuoden, joten olen syönyt mämmiä noin roveellisen per viikko. Jää nähtäväksi hidastuuko vai nopeutuuko tahti kevään lähestyessä. Tämähän on muutenkin makoisaa aikaa vuodesta, sillä kaikki viralliset leivospäivät ajoittuvat juuri näille main. Runebergintorttuja olen syönyt jo kahden menetetyn vuoden edestä, laskiaispullia yhden. Melko monet tortut ja pullat saan siis vielä kiskaista ennen varsinaista H-hetkeä.

Maitotuotteet

Anteeksi nyt vaan, mutta mitä helvettiä? Maitohyllylle ensimmäistä kertaa mennessäni en meinannut löytää etsimääni, niin paljon on hyllyihin ilmestynyt erilaisia maitoja ja maidon kaltaisia, ei-ihan-mutta-melkein-maitoja. Hulluutta, sanon minä. Maitojen sijaan olen keskittynyt pehmeillä rahkoilla ja makurahkoilla herkutteluun, niitä kun ei USA:ssa ollut juuri tarjolla.

310116_4

Makkarat, nakit ja leikkeleet

Täydelliset makkarat ja nakit olivat USA:ssa kiven alla. Nämä ovat tietysti makuasioita, mutta itselleni uppoaa sellainen tasalaatuinen, runsasjauhoinen, knöllitön ja lihapaakuton perusmakkara. Viimeisimpänä olen pistellyt poskeeni mm. Atrian Punaista lenkkiä, Hiillosmakkaraa, Snellmanin nakkeja, ryynimakkaraa, Gotleria sekä kielileikettä. Lähitulevaisuuden suunnitelmissa on syödä myös mustaamakkaraa.

Mättöruoka

Nyt kun kaikilla ravinto-ohjeistuksilla on pyyhitty takamusta, voinemme siirtyä sujuvasti mättöruokaan, eli suomalaistyyppisiin krapulapizzoihin, kebabiin, makkaraperunoihin sekä lihapiirakoihin, kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla lisämausteilla, tottakai. Suonet tukkoon!

310116_1

Olut

Vähintään yhtä paljon kuin uutuusjäätelöitä, on markkinoille tullut myös uusia oluita. Niinpä saunahetkiäni on siivittänyt joka kerta erilainen olutelämys. Ja aivan kuten viinit, myös oluet valitsen usein puhtaasti etiketin ja nimen perusteella.

 
***

Tajusinpa tässä kirjoitellessani, että kyllä melkoisen epäterveelliseltä kuulostaa tämä meikäläisen nykyruokavalio. No, on tässä ihan oikeaakin ruokaa syöty, mutta myönnettäköön, että kyllä tähän mättämiseen olisi silti parempi joku roti tulla. Sitä odotellessa.

 

 

 

Äidin parempi pataleipä

Olemme viettäneet viime viikot sen verran runsaiden ruokapatojen äärellä, että edessä on pian väljempien housujen osto. Äitini on nimittäin hemmotellut maailmalta kotiin palannutta tytärtä leipomuksillaan, ja niin useammankin kerran on aamiaispöydässämme odottanut vastapaistettu, tuoksuva pataleipä, joka vain harvoin on ehtinyt nähdä iltapäivän tunteja.

120116_1

Koska kyseisen pataleivän pyöräyttämisessä saa jauhopeukalo olla vaikka vähän hukassakin, halusin ehdottomasti jakaa reseptin myös teidän kanssanne. Tarvitaan vain jauhoja, kuivahiivaa, suolaa ja vettä, sekä hyppysellinen ennakointia ja ripaus viitseliäisyyttä!

120116_2

Pataleipä

7 dl haluamiasi jauhoja (esim. vehnä-, sämpylä-, ohra…). Sekaan voi lisätä myös kaurahiutaleita, siemeniä ja sen sellaista.
0,5 tl kuivahiivaa
2 tl suolaa
n. 3,5 dl vettä (reilusti kädenlämpöistä)

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään kulhossa. Lisää vesi ja sekoita kevyesti jotta ainekset sekoittuvat, mutta älä vaivaa! Valmiin taikinan tulee olla melko löysää, joten veden määrää voi joutua hieman säätämään sopivan koostumuksen aikaansaamiseksi.

Peitä taikinakulho liinalla ja jätä tekeytymään 12-18 tunniksi. Hyvä ajankohta taikinan valmistamiselle onkin alkuilta, jolloin leipä ehtii mukavasti aamiaispöytään.

Kun taikina on valmis paistamiseen, laita kattila tai vanhanajan pata kylmään uuniin. Lämmitä uuni 225 asteeseen, ota kuumentunut kattila uunista, laita sen sisään leivinpaperi ja paperin päälle taikina. Paista leipää ensin 30 minuuttia kannen alla ja sen jälkeen vielä hetki ilman kantta, kunnes leipä on kauniin ruskea. Ota leipä ulos kattilasta ja anna sen jäähtyä hetki leivinpaperiin kääräistynä ennen tarjoilua.

120116_3

Aivan superhyvää! Ja niin, ai että miksikö leivän nimi on parempi pataleipä? No tietysti siksi, koska äidit tekevät aina parempia leipomuksia kuin kukaan muu.

 

Kun yritän vähentää herkuttelua

Enpä muistanutkaan, kuinka intensiivistä herkuttelu Suomessa joulupyhien aikaan oikein onkaan!

291215_1

Siinä, kun sokerihumalamme Kaliforniassa rajoittui jouluaattoon ja joulupäivään, ei tämän vuoden herkutteluputkelle tunnu tulevan loppua laisinkaan. Juuri kun päätin, ettei uusia namuja enää tähän taloon tulisi, ryhtyivät ruokakaupat tyrkyttämään myymättä jääneitä joulusuklaita puoleen hintaan.

– Hei katos tätä! Puolukka-karpalosuukko! Tätä me ei vielä ollakaan maistettu.
– Nammm… se on kausimaku! Sehän tarkoittaa, että kohta tätä ei enää edes saa!
– Joo, pakko ostaa. Me ei ehkä koskaan päästäis yli siitä, että jätettiin ostamatta nyt, kun sitä vielä oli myynnissä… 
– Ja onpa halpaa, puoleen hintaan… otetaaks kaks pakettia?
– Ootko varma, että kaks riittää? Meitä on kuitenkin neljä syömässä ja yhdessä paketissa on vain kuusi suukkoa…
– Aaarrrghhhhhhh…

 

Ja sanovat vielä, että USA lihottaa. Hah!

 

Elämä ja ruokavalio näkyy iholla

Elettiin kai alkuvuotta, kun havaitsin ensimmäisen kerran säärissäni pienet ihottumalaikut. Vuosien takaisesta kokemuksesta tiesin, että atooppinen ihottumahan se siellä kukkii ja se hoituisi kyllä pois päiväjärjestyksestä apteekin kortisonivoiteella ja tulevalla auringonpaisteella. Vaikka ihottuma ei hoidoista ja auringosta huolimatta kokonaan parantunutkaan, tuntui se pysyvän mukavasti aisoissa enkä stressannut asiasta sen enempää.

Kun elämä sitten kesä-heinäkuussa nykäisi maton alta, alkoi säärieni ihottuma nopeasti pahentua. Toisinaan sääreni näyttivät aamuisin lähes normaaleilta, mutta iltaan mennessä ihoani koristi taas kirkkaanpunaiset läiskät. Yritin oleskella mahdollisimman paljon auringossa, käyttää kuuriluontoisesti ilman reseptiä saatavia kortisonivoiteita, nappailla allergialääkkeitä, valella iholle kookosöljyä, perusvoiteeseen sekoitettua ruokasoodaa sekä oliiviöljyä, tuloksetta. Vaikka osa kikoista hetken auttoikin, palasi ihottuma aina takaisin peittäen lopulta alleen valtaosan sääristä ja pohkeista.

Reilu viikko sitten iltapesulla huomasin uuden ihottumalaikun, kasvoissani. Olin ollut melko harmissani jo säärien rujosta ulkomuodosta, onhan minulla aina ollut hyvä iho, mutta ihottuman levitessä kasvoihin alkoi oikeasti iskeä paniikki. Tässä vaiheessa viimeistään olisin halunnut ihotautilääkärin puheille, mutta miehen menettäessä työnsä, menetimme myös terveysvakuutuksen. Sen tilalle ottamallani matkavakuutuksella saan kyllä hoitoa akuuteissa tilanteissa, mutta en usko kroonisen ihosairauden kuuluvan korvauksen piiriin, valitettavasti.

Koska lääkäriin pääsyä joudun todennäköisesti odottelemaan vielä ainakin kuukauden verran, ryhdyin etsimään netistä vaihtoehtoja itsehoidoksi. Päädyin lueskelemaan ruoka-aineista sekä niiden vaikutuksesta atooppiseen ihoon. Tajusin aika nopeasti, että katastrofin keskellä retuperälle päästämäni ruokavalio yhdistettynä korkeaan stressitilaan, ei ainakaan auttaisi ihottuman hillitsemiseen kotikonstein. Koska en toistaiseksi pysty vaikuttamaan stressitasooni, päätin tarttua sitäkin hanakammin ruokavaliooni.

Ryhdyin eliminoimaan ruokalistaltani kananmunia lukuunottamatta kaikki yleisimmät atooppista ihottumaa pahentavat ruoka-aineet. Pois jäivät kaikki viljat, sokeri, maitotuotteet (paitsi juusto), pähkinät, tomaatti, sitrushedelmät, epämääräiset lisäaineet ja mikä pahinta – rakastamani kala ja äyriäiset.

Ällöjen ihottumakuvien sijaan kuva aamupalatarpeista.

Nipistettyä ruokavaliota on nyt takana viikon verran ja kasvojen ihottumalaikku on hävinnyt lähes kokonaan. Sääreni ovat vieläkin melko hurjan näköiset, kuin polttopullolla poltetut, mutta kutina ja epätasaisuus ovat ehkä kuitenkin rauhoittumaan päin. Tunne vatsanpohjassa on myös sellainen, että tämän yltiösiistin ruokavalion positiivisena sivuvaikutuksena saatan päästä eroon myös niistä vyötärölle viime kuukausien aikana tarttuneista donitseista.

Onkos siellä muita atooppisesta ihottumasta kärsiviä? Oletteko te huomanneet stressin ja ruokavalion vaikuttavan ihon kuntoon? Ja hei, kaikki ihonhoitovinkit otetaan ilolla vastaan!

Superhelpot kauraleipäset

Tässä eräänä aamuna pääsi käymään niin, että aamiaisleipäpussukka ammotti tyhjyyttään. Näppäränä vaimona kietaisin leivontanutturan päälaelle ja pyöräytin pellillisen kauraleipiä alle kahdenkymmenen minuutin.

Kauraleivät ovat ainakin teoriassa helppoja tehdä ja vaadittavat ainekset löytyvät kaapista oikeastaan mihin vuorokauden- tai vuodenaikaan tahansa.

Kauraleipäset

2,5 dl vehnäjauhoja
2,5 dl kaurahiutaleita (mieluummin niitä isoja ja paksumpia kuin pika)
2,5 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
50 g voita
2,5 dl maitoa (vesi ja piimä kelpuutetaan ja!)

1. Lämmitä uuni 250 asteeseen (485 F).

2. Sekoita kuivat aineet keskenään.

3. Lisää sulatettu voi ja neste. Sekoita hyvin.

4. Jaa tasakokoisiin kasoihin pellille ja taputtele suunnilleen leivän näköisiksi.

5. Paista uunin keskitasolla n. 10-12 minuuttia, kunnes leivät ovat saaneet hieman väriä.

6. Kun näpit eivät enää pala, syö! Ovat parhaita tuoreena!

Niin helppo, nopea ja idioottivarma kuin ohje onkin, onnistuin silti turaamaan puoli keittiötä siivouskuntoon voita sulattaessani. Käännettyäni selkäni hetkeksi mikrossa pyörivälle voiköntille, havahduin ehkä sekunnin liian myöhään takaani kuuluvaan vaimeaan tussahdukseen. Ja tiedättehän, mikrossa voita sulattaessa tai maksalaatikkoa lämmittäessä tuo vaimea ääni on takuuvarma merkki muutaman silmänräpäyksen päässä olevasta räjähdyksestä.

Käännyin salamana ympäri ja juuri samalla hetkellä, kun kiskaisin mikron oven auki, kuului pamaus, joka lennätti sulan voin paitsi pitkin mikron seiniä, myös pitkin hellaa ja vaatteitani.

Voittajafiilis.