Meillä Orange Countyn suomalaisnaisilla oli lauantaina nyyttäri-tyylinen tyttöjen ilta ja tuosta inspiroituneena päätin tekaista tuomisiksi jotain perisuomalaista, eli karjalanpiirakoita. Karjalanpiirakoiden tekoon yksin kuluu helposti monta tuntia, joten virittäydyin emäntä-fiiliksiin heti lauantai-aamusta, jotta ehtisin paistaa satakunta piirakkaa ennen iltaa. Niin pyhä asia kuin karjalanpiirakat ovatkin, olen ottanut avukseni muutamia nykyaikaisia vempaimia operaatiota helpottaakseni, vaikka sitten kylän vanhimmat kääntyisivätkin haudoissaan.

Emäntä itse.

 

Se osuus, johon itselläni innostus yleensä tyssää heti alkuunsa, on riisipuuron keitto. Se kun on niin tuhottoman hidasta puuhaa, kun ei kaasu-uunissa pysty hauduttamaan yön aikana puuroa valmiiksi. Tätä vaihetta helpottaakseni kaivoin esille riisinkeittimen ja haudutin puuron aamun aikana valmiiksi siinä. Tässä tulee kuitenkin olla tarkkana, sillä maidon alkaessa kiehua, tulee riisinkeitin kääntää välittömästi keep warm -asentoon, pois riisinkeitto-asetukselta. Muutoin maito kiehuu keittimestä ulos ja uskokaa kun sanon, se sotku on valtaisa. Muutoin riisi saa keittimessä muhia valmiiksi ilman jatkuvaa kyttäämistä.

Riisipuuro tekeytymässä.

 

Karjalanpiirakoiden täyte:
1 l täysmaitoa
2 dl puuroriisiä
suolaa (mielestäni kannattaa suolata vähän reilummin kuin riisipuuro)
kananmuna

Mittaa riisit riisinkeittimeen, esilämmitä maito mikrossa ja lisää keittimeen. En kaatanut ihan kaikkea maitoa keittimeen kerrallaan, sillä maitoa tuntui imeytyvän puuroon hitusen vähemmän riisinkeittimellä tehdessä kuin normaalisti, joten lisäilin sitä sitten myöhemmin sen verran kuin oli tarvis. Laita suolaa aluksi vähän ja lisää sitä sitten, kun puuro on valmista. Puuroon saa myös jäädä hieman puruvastusta, sillä se kypsyy kyllä loppuun uunissa. Kun puuro on jäähtynyt, vatkaa sekaan kananmuna. Sataan piirakkaan tein satsin noin kolminkertaisena.

 

Karjalanpiirakka-taikina
1,5 dl vettä
1 rkl oliiviöljyä
0,5-1 tl suolaa
3 dl ruisjauhoa
0,5-1 dl vehnäjauhoa

Karjalanpiirakoiden taikina on helppo tehdä, sillä sitä ei luonnollisestikaan kohoteta. Sekoita kylmään veteen öljy, suola ja jauhot. Vaivaa hyvin niin, että taikinasta tulee tasainen massa, joka ei liiemmin tartu sormiin ja on helposti työstettävissä. Sataan piirakkaan tein myös taikinaa kolminkertaisen määrän.

Tasalaatuisimpia piirakoita saat, kun pyörität taikinasta pötkön jauhotetulla tasolla ja jaat pötkön tasakokoisiin paloihin (katso koko kuvasta). Tämän jälkeen pyörittelet palat palleroiksi, jotka voit joko kaulita soikeanmuotoisiksi, ohuenohuiksi levyiksi tai tehdä kuten minä, käyttää KitchenAidin monitoimikoneeseen kiinnitettävää pastarullaa.

Taikinapallerot.

 

Pastarulla on etenkin yksin leipoessa oivallinen apuväline. Pallerot pyöräytetään kevyesti jauhossa, litistetään ensin käsin hieman soikeaan muotoon ja työnnetään poikittain pastakoneeseen, joka on asetettu väljimpään asentoon (KitchenAidin pastarulla asento 1). Tämän jälkeen pastakone asetetaan tiukempaan asentoon(KitchenAidin pastarulla asento 3) ja taikina syötetään poikittain rullien välistä uudelleen.

Ensimmäinen kierros pastakoneen läpi.

 

Toinen kierros pastakoneen läpi ja valmista tuli!

 

Muistathan leipoessa pitää sekä taikinan että valmiiksi työstetyt, täyttämistä ja rypyttämistä odottavat piirakankuoret muovipussissa, jotta ne eivät kuivu! Itse teen kuoria valmiiksi aina pellillisen verran ja kun edelliset piirakat ovat uunissa, ryhdyn työstämään seuraavaa pellillistä. Täytettä ladotaan piirakan päälle ehkä vajaan sentin kerros jättäen reunoille tilaa reilun sentin verran. Rypytyksessä en osaa neuvoa, mutta ei se mitään ydinfysiikkaa ole, kuten aina annetaan ymmärtää. Aloitan rypytyksen piirakan keskeltä ja etenen kohti piirakan kärkiä. Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä myös piirakan päät tulee rypyttää insinöörin vaimomaisella tarkkuudella! Kun piirakka on rypytetty, käännän rypyt vielä kaksinkerroin, jotta ne eivät palaisi uunissa.

Piirakka täytettynä.

 

Ja piirakka rypytettynä.

 

Paistotarvetta:
kananmuna
voita, reilusti

Itse voitelen piirakat vielä kananmunalla ennen paistoa. Piirakat paistetaan korkeassa lämpötilassa ja itse väänsin uunin 275 asteeseen, jossa piirakat paistuivat 10-12 minuuttia. Heti uunista ulos oton jälkeen piirakat dipataan laakeaan astiaan, johon on sulatettu voita sen verran, että piirakat lillivät siinä kauttaaltaan. Tekemäni karjalanpiirakat eivät siis ole mitään kalorit alkaen -mallia. Tämän jälkeen piirakat joko laitetaan ritilän päälle ”valumaan” tai kuten itse teen, laitan piirakat erittäin imukykyisen paperin päälle hetkeksi.

Piirakat uimassa sulassa voissa.

 

Ja piirakat valuttamassa ylimääräiset voit paperille.

 

***

Vaikka karjalanpiirakoiden teko onkin melko työlästä puuhaa apuvälineistä huolimatta, se ei siltikään ole hirvittävän vaikeaa, kuten yleensä annetaan ymmärtää. Itse asiassa karjalanpiirakoiden teko on melko helppoa ja tavallaan hauskaakin. Leivontaurakkaan kannattaa varata reilusti aikaa ja tehdä samalla kertaa minimissään sata piirakkaa, sillä oikeasti – ne ovat itsetehtyinä valtavan hyviä ja niiden menekki on melkoinen!

 

Kyllä, totta se on. Olen onnistunut elämään 31 vuotta, joista viimeiset neljä Yhdysvalloissa, ilman että olen koskaan maistanut munatotia. Ennen Yhdysvaltoihin muuttoa munatoti oli tullut minulle tutuksi lähinnä joulunajan Aku Ankoista, mutta muuten tuo epäilyttävällä nimellä varustettu periamerikkalainen juhlajuoma oli minulle täysi mysteeri. Oliko kyseessä todella nimensä veroinen kananmunajuoma ja jos oli, niin voiko se olla hyvää?

Täällä Yhdysvalloissa egg nog -purnukat ilmestyvät kauppojen hyllyyn jo hyvissä ajoin ennen joulua, yleensä reilusti marraskuun puolella. Ja joka vuosi olen katsellut purkkeja sillä silmällä, joskin pienen epäilyksen vallassa ja lopulta vain tyytynyt ihastelemaan kauniita pakkauksia sen sijaan, että olisin juomaa ostanut. Eikä ostopäätöstä ole ainakaan jouduttanut se, että miehen mukaan munatoti maistuisi kananmunalta enkä tähän tietoon nojaten ole itse osannut päättää millä valikoimissa olevalla lisämaulla haluaisin kananmunan kurkustani alas huuhdella. Ja niin ovat munatotit jääneet kauppaan.

Lopulta neljä vuotta asiaa harkittuani, ostoskoriini päätyi hetken mielijohteesta litran leka vaniljanmakuista munatotia. Merkkejä ja makuja oli tarjolla vaikka ja kuin, mutta suoritin valintani puhtaasti perstuntumalta ja pakkauksen ulkonäön perusteella. Joku fiksumpi olisi ehkä saattanut vertailla ravintoarvoja, valita luomutuotteen tai edes sen munatotin, jossa ei olisi lisämakeuttajana pahamaineista maissisiirappia, mutta minä olin aivan liian tohkeissani toimiakseni niin laskelmoivasti. Otin siis mukaani ensimmäisen kivannäköisen purkin joka käteeni sattui.

Purkin tarjoiluehdotus ehdottaa munatotin juomista viinilasista kahdella kanelitikulla.
Minä tyydyin tavalliseen juomalasiin, ilman tikkuja.

 

Sitten eräänä iltana, salitreenin jälkeen, päätin avata purkin (palautumismielessä, tottakai). Tässä vaiheessa kurkistin jo varovasti ravintosisältöäkin ja totesin juoman sisältävän sekä sokeria että maissisiirappia eikä munatotilla muutenkaan ollut mitään tekemistä luomun kanssa. Olin kuitenkin sen verran innoissani, ettei minua olisi hetkauttanut juurikaan, vaikka munat olisivat avaruuskanoista lypsettyjä. Koska minulla ei ollut aavistustakaan siitä, tulisiko munatotia juoda mukillinen vai saavillinen, selvitin purkin kyljestä suositeltavan annoskoon, joka oli säälittävät 1,2 dl. Aika vähän, ajattelin, kunnes tarkistin annoskoon sisältämän energiamäärän. Kaksisataakaksikymmentäperkeleenkilokaloria ja 23 grammaa sokeria! Vertailun vuoksi mainittakoon, että samainen määrä Ikean glögiä sisältää sekin 21 g sokeria, mutta rasvattomuutensa vuoksi vain 90 kcal. No, joulu(kuu) on vain kerran vuodessa, joten aivan sama. Munajuoman lasiin kaadettuani tajusin, etten edes tiedä juodaanko juoma kylmänä vai kuumana. Ja hetkinen, purkissahan lukee alkoholiton, joten pitäisikö tähän lorauttaa alkoholiakin ja jos kyllä, niin mitä laatua? Pikaisen tutkimuksen jälkeen päädyin nautiskelemaan juoman kylmänä, ilman alkoholia. Käytännössä munatoti nautitaan kuitenkin aikuisten keskuudessa yleensä rommilla, viskillä, brandylla, vodkalla tai erilaisilla likööreillä höystettynä. Mutta silloin ei kai ole tapana käydä ensin penkkaamassa?

Kyllä tällä pitäisi palautua treenistä.

 

Suhtauduin munatotin maisteluun suurella hartaudella ja kaikkine lasin pyörittelyineen, haisteluineen, ryystöinen ja maiskutteluineen tilanne vaikutti ehkä enemmänkin viininmaistelulta. Munatotin maku oli vaniljainen ja makea, hivenen munamainen, tammitynnyristä ei onneksi ollut tietoakaan, juoman koostumus oli paksu ja tuoksu neutraali. Lasissa juoma näytti sulaneelta jäätelöltä, jolta se itse asiassa vähän maistuikin. Kokemus oli yllättävän positiivinen eikä mielestäni lainkaan niin munamainen kuin mieheni oli manaillut. Mies tosin oli edelleen sitä mieltä, että munatoti maistuu ihan kananmunalta, hyi ja yök. No, maistuihan se, tavallaan, mutta kuitenkin paljon paremmalta kuin kananmunien, maidon ja sokerin yhdistelmän voisi kuvitella maistuvan. Havaitsin myös hyvin pian, että tuo 1,2 dl kerta-annos oli aivan riittävä, joten yhdellä purnukalla eletään helposti viikon verran, etenkin kun saan juoda kaiken itsekseni. Sen sijaan, että ostaisin munatotia toisen purnukallisen, ajattelin kokeilla valmistaa sitä itse hieman hillitymmällä sokerimäärällä. Tämän lisäksi aion kokeilla munatotia Cruzanin 9 spiced rommilla, joka ei voi mennä kovin pahasti pieleen.

 

Niin voidaan taas vetää rasti yhden kokeiltavan amerikkalaisen perinnesyötävän päälle. Nyt kun sekä munatoti että maapähkinävoi ovat löytäneet tiensä suomalaiseen ruokapöytäämme, voisin kokeilla jotain uutta amerikkalaisherkkua. Olisiko ehdotuksia? Mielellään jotain muuta, kuin meidän paikallinen erikoisuus, uppopaistettu voi.