Riidellään kuin aikuiset

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Kaksi pikkutyttöä istuu lattialla ja leikkii Barbieilla. Yksi nukeista on molempien suosikki. Se, jolla on pitkä, vaalea ja suora tukka ja jonka kasvot ovat paljon nätimmät, kuin muilla. Kumpikin tytöistä haluaisi leikkiä juuri tuolla nukella muiden Barbieiden katsoessa muovisilla silmillään avuttomina vierestä. Koska riitoja ei sen ikäisenä ratkaista sanallisesti, ryhtyy toinen tytöistä kiskomaan nukkea jaloista ja toinen päästä. Surullisen”plop”-äänen jälkeen kumpikin tytöistä saa nukesta osansa; toinen irtonaisen pään ja toinen päättömän vartalon. Kiva leikki päättyy kahtiarevityn Barbien hautajaisseremoniaan. Myöhemmin illalla äiti toteaa vahinkoja tarkastellessaan, että kyllä tuossa iässä pitäisi jo osata riidellä vähän aikuismaisemmin.

Aikuismaiseen välienselvittelyyn kuuluu selkeä artikulointi kuuluvalla äänellä

Nyt reilut 20 vuotta myöhemmin, minä tiedän jo melko hyvin, mitä aikuismaisesti riitely tarkoittaa ja toivoisin, että voisin palata takaisin aikaan, jolloin erimielisyydet ratkottiin repimällä lelut kahtia. Jokaisella aikuisella on oma persoonallinen tapansa osoittaa mieltään ja suuttumustaan toista kohtaan. Suosituin, ja todennäköisesti parhaiten viestin perille vievä keino, on verbaalinen sanansäilä, jolla yritetään kilvan osua toista kohtaan, johon sattuisi eniten.

Tyhmä, saatanan idiootti, sika…!

Tehostaakseen sanallista viestintää, yllättävän moni riitapukareista yltyy kinastelun tuoksinnassa sinkoamaan tavaroita maata kiertävälle radalle ja paiskomaan ovia irti saranoiltaan. Olen myös kuullut tarinoita, joissa pariskunta viskoo toisiaan ruoalla.

Ja vittu mä en sit ainakaan noita jälkiä siivoa!

Joskus ei vaan löydy sanoja. Silloin turvaudutaan mykkäkouluun, joka voi kestää aina tunneista useisiin päiviin. Mykkäkoulun päätyttyä vaihdetaan taktiikkaa ja siirrytään useita vuorokausia kestävään nalkutus- ja paasausvaiheeseen, joka päättyy vasta heikkohermoisemman henkiseen sortumiseen ja periksi antamiseen.

Mä en puhu sulle enää ikinä, mutta jäkäjäkäjäkäjäkä…

Samalla tavalla, kuin lastenkasvatuksessa käytetään uhkailua ja kiristystä, käytetään niitä myös aikuisten riitoja ratkoessa. Selibaatilla uhkailu on toteutuessaan riskialtis, mutta myös tehokas keino saada kumppani toisiin aatoksiin. Myös erolla uhkailu on yleistä, mutta saattaa helposti muuttua sanoista teoiksi, paitsi jos samaan hengenvetoon muistetaan kiristää epäreilulla omaisuudenjaolla.

Me ulkosuomalaiset olemme kehittäneet aivan omanlaisemme tavan riidellä. Me pakkaamme dramaattisesti matkalaukun ja uhkaamme muuttaa takaisin Suomeen. Vaihtoehtoisesti voimme myös uhata toisen osapuolen lähettämisellä takaisin kotimaahan. Näppärää, vaikkakin nuo sanonnat menettävät tehonsa heti, kun olet tarkistanut paljonko ne lentoliput taas maksoivatkaan.

Miten aikuismaisesti teillä riidellään? Vinkkejä kehiin, että saadaan tappeluihin vaihtelua!

Jos saisin itse päättää mistä läskini sulaa

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Pohdiskelin tänään dieettiäni ja sitä, jos saisin itse valita mistä ylimääräiset senttini katoavat. Perinteisellä ruokavalion ja liikunnan yhdistelmällä kohdennettu rasvanpoltto on käytännössä lähes mahdotonta ja näin ollen rasva palaakin mielivaltaisesti mistä sattuu. Usein käykin niin, että rasva palaa väärästä paikasta, kuten rinnoista, ennestäänkin kapeista jaloista tai mistä tahansa muualta kuin sieltä, mistä sen toivoisi palavan. Niin myös minulla. Sen sijaan, että rasvaa katoaisi vain navankorkeudelta, takamuksen alaosasta tai polvien yläpuolelta, tuntuu sitä katoavan hälyttävän nopeasti myös kylkiluiden päältä. Ei hyvä, mutta minkäs teet. Saadakseni kapeamman navanseudun, on kohtaloni näyttää navasta ylöspäin nälkiintyneeltä. Ongelmaan on kuitenkin olemassa ratkaisu, ainakin jos on uskominen mainoksiin.

Näin leppoisalta näyttää kohdennettu rasvanpoltto Hypoxi-laitteessa.

Mutta voiko se muka toimia?

Asiaa internetissä tutkiskellessani silmiini osui Hypoxi-menetelmä, joka markkinointipuheittensa mukaan auttaa kohdentamaan rasvanpolttoa hyvinkin tehokkaasti ja siirtämään pääpainon rasvan palamisesta ylävartalosta alavartaloon. Kuulostaa hyvältä, mutta voiko se toimia? Hypoxin teho perustuu kevyeen liikuntaan erityisissä Hypoxi-laitteissa sekä ongelma-alueisiin kohdistettuun ilmanpaineeseen. Liikuntamääräksi riittää 30 minuuttia kolme kertaa viikossa ja lähtökohdasta riippuen tällä saavutetaan 2-3 kilon painonpudotus kuukauden aikana. Menetelmästä kertovalla sivustolla luvataan, että mikäli ongelma-alueena ovat esimerkiksi reidet, pienenevät ne kohdennetulla rasvanpoltolla kolme kertaa enemmän kuin tavallisella liikunnalla. No huh huh. Kuin pisteenä i:n päälle, menetelmä lupaa myös selluliitin vähenevän tasaisesti.

Uskokoon ken haluaa, mutta tähän mennessä menetelmän nimiin vannovat jo ainakin Madonna ja Robbie Williams. Tai ainakin heidän tililleen on napsahtanut sievoinen korvaus nimen käyttämisestä kyseisen tuotteen markkinoinnissa. Itselleni mielikuva Madonnasta Hypoxi-laitteen selässä on kuitenkin hieman korni, nainen kun ei ainakaan Super Bowlin väliaikaohjelman perusteella näyttänyt olevan kohdennetun rasvanpolton tarpeessa.

Onko joku teistä lukijoista kokeillut kyseistä menetelmää? Ainakin Helsingissä on erityinen Hypoxi Studio, jossa moisilla vehkeillä pääsee ohjatusti treenaamaan. Aivan ilmaista lysti ei ole , sillä kuukauden hoitojaksosta saa pulittaa jopa 590 euroa.

Itse olen kaikkien kepulikonstien suhteen varsin skeptinen, sillä maalaisjärkeni sanoo ettei oikotietä onneen ole eivätkä kaikki kehossa tapahtuvat muutokset ole meidän itsemme hallittavissa. Taidan siis jatkossakin polttaa rasvani perinteisesti lenkkeilemällä, vaikka Hypoxin mainoskuvassa köllöttelevän naisen treeniohjelma näyttääkin omaani huomattavasti leppoisammalta.

Venyttele enemmän (ja hanki foam roller)

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Tankkauspäivän jälkeen viime maanantaina punttitreeni sujui kuin hurmiossa. Painoennätykset paukkuivat eikä mikään tuntunut missään, kun selkälihaksia koulittiin uuteen uskoon. Sama toistui eilen jalkojen kanssa, kun energiaa tuntui dieetistä huolimatta olevan koneessa enemmän, kuin järjellä olisi selitettävissä. Hiki virtasi ja lihassyyt repeili.

Nyt erittäin huonosti nukutun yön jälkeen, on hyvä hetki muistuttaa itseäni ja kaikkia muita hyvän lihashuollon tärkeydestä. Ottaa nimittäin hermon päälle herätä sata kertaa yössä siihen, että lihakset huutavat Hoosiannaa pienestäkin liikahduksesta. Puhumattakaan siitä, kun uninen aviomies pyrkii yöllä kosketusetäisyydelle. Auts!Tuo yöllä ilmoille heitetty tuskainen vaikerointini soi korvissani vieläkin. Nyt muutamaa buranaa myöhemmin, olen kykenevä kävelemään alakerrasta yläkertaan ja noutamaan Foam Rollerin ja jumppamaton.

Foam Roller – vaahtomuovi-insinöörin lahja treenaajille

Mikään viidentoista minuutin pikavenyttely moisen rääkin jälkeen ei vain ole tarpeeksi. Ja kun ei ruokavalioni minulle juurikaan hiilihydraatteja suo, hidastuu treenistä palautuminen entisestään. Terästääkseni muistiani venyttelyn tärkeydestä, ajattelin nyt maksimoida tuskani pienellä venyttelyllä ja foam rollauksella, sillä muuten en työpäivän päätteeksi pääse enää tuolistani ylös.

Ja nyt, ilmanen vinkki kaikille treenaajille: Hankkikaa Foam Roller! Tuo vaahtomuovirulla on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi parhaista maanpäällisistä lihashuoltokapistuksista ikinä (ja tuottaa käytettäessä käsittämätöntä tuskaa kipeille lihaksille).

(kuvat: runningtimes.com)

Vaalipäivän suurin tapahtuma – Super Bowl

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Samana päivänä, kun Suomessa varusteltiin kisakatsomoa kuntoon vaalivalvojaisia varten, täällä Amerikassa keskityttiin vuoden suurimman urheilutapahtuman, Super Bowlin, eli amerikkalaisen jalkapallon mestaruusottelun seuraamiseen. Tarkoitukseni oli blogata tästä suomalaisittain ehkä maailman tylsimmästä urheilulajista ja sen loppuottelusta, joten soluttauduin mukaan autenttisimpaan mahdolliseen kisakatsomoon, umpijenkin naapurin kotisohvalle.

Kyseessä oli ensimmäinen jenkkifutis-peli, jota olen eläissäni katsonut. Seurattuani hetken aikaa isojen, rumien miesten törmäilyä toisiinsa tajuamatta miksi ja mihin he ovat oikeastaan pyrkimässä, kysäisin lopulta vierustoveriltani mikä pelin kantava idea oikein on. Vierustoverini selitti hyvän tovin viivoista, heitoista, törmäilystä, juoksemisesta ja minulle liian monimutkaisesta pisteidenlaskusta. Perusteellisen sääntöselvityksen jälkeen touhu näytti minusta edelleen aivan yhtä järjettömältä, kuin aikaisemminkin. Kenttä täynnä olkatopattuja, sukkahousuihin pukeutuneita miehiä, jotka juoksentelevat ympäriinsä pyyheliina lanteille kiinnitettyinä toisiinsa törmäillen. Ottelun päätyttyä ainoa asia, jonka lajista opin, oli että kentällä on kahdenlaisia pelaajia – niitä, joilla on aivot ja niitä, joilla ei.

Urheilulajin käsittämättömyyden huomioon ottaen on uskomatonta, että viime vuonna Super Bowlia seurasi jopa 111 miljoonaa ihmistä. Satayksitoistamiljoonaa! Näillä luvuilla suomalaiset vaalivalvojaiset taisivat jäädä katsojamäärässä tänään kakkoseksi, melko kirkkaasti. Ei siis ihme, että ottelun keskellä olevasta televisiomainostilasta saa keskimäärin pulittaa huimat 3,5 miljoonaa dollaria ja mainoskatkoja on ottelun väliin tungettuna aina viiden minuutin välein. Loppujen lopuksi mainoskatkot nousivatkin ottelun parhaaksi anniksi, sillä näihin jättibudjetin televisiomainoksiin oli todella panostettu pienen elokuvan verran. Mainoskatkojen lisäksi itse ottelua parempaa viihdettä oli, kun väliajalla esiintymislavalle nousi itse Madonna. Valtaisan shown ympäröimänä hän esitti hyvän koonnin kappaleistaan uransa eri vaiheilta. Eikä voi valittaa. Madonna oli silminnähden innoissaan saamastaan esiintymispestistä, joka omien sanojensa mukaan oli yksi hänen uransa tähtihetkistä.

Mitä sitten kertoisin itse pelistä? No, Giants voitti mestaruuden. En tiedä miten tai miksi, sillä en edelleenkään ymmärrä tuosta hölmöstä urheilulajista tuon taivaallista, mutta meininki kotisohvakatsomossa oli hyvä. Mutta kuka ne presidentinvaalit voitti ja miksi? Entä kuka esiintyi vaalivalvojaisten väliajalla? Mikko Alataloko?

Jee, tämä dieetti toimii sittenkin!

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Dieettiäni on nyt takana kolme viikkoa. Aika on kulunut kuin siivillä vielä entisestäänkin lisääntyneen treenimäärän vuoksi ja noususuhdanteessa oleva motivaatio on pitänyt huolen siitä, ettei tylsistymiselle tai laiskottelulle ole juuri jäänyt aikaa. On pötypuhetta, että dieetillä olemisen pitäisi olla yhtä tuskaa ja kituuttamista. Hitto vie, tämä jos joku tuo sisältöä elämään!

Taistelua lihaksien puolesta! 

Ruokavalioni on itseni kehittelemä, päivittäin mieleni mukaan vaihteleva ja perustuu olemattomalle hiilihydraattimäärälle ja jokaviikkoiselle tankkauspäivälle. Pelkästä salaatinlehtien imeskelystä ei ole kyse, sillä erilaisten salaattien lisäksi viikossa kuluu kilotolkulla erilaisia kasviksia, liharuokia, pihvejä, keittoja, kalaa, kanaa ja proteiinidrinkkejä. Ja mikä parasta, Kalifornian ilmasto on suotuisa ulkona grillaamiselle ympäri vuoden. En siis voi valittaa, että olisin viimeisen kolmen viikon aikana joutunut suuresti ruokavaliostani kärsimään. Sisäfileepihvi ja viinilasi nenän alla on vaikea väittää, että dieetillä oleminen olisi yhtä tuskaa ja nääntymistä. Kaiken muun gourmeen lisäksi on vielä se jumalainen tankkauspäivä joka lauantai, mutta sen tarkemmasta sisällöstä ja miksei muustakin ruokailusta lisää sitten jossain toisessa jutussa.

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että edistystä on tapahtunut ensimmäisten viikkojen käynnistymisvaikeuksien jälkeen. Painoni ei suuremmin ole laskenut, vaikka uusi kymmenluku alkaakin hitaasti ja epävarmasti lähentyä. Suurimmat ja eniten riemunkiljahduksia aiheuttavat muutokset näkyvätkin peilissä ja mittanauhassa. Olen onnistunut kolmessa viikossa kadottamaan navanympärystä kaikkiaan 3,5 sentin edestä ja vyötärön kapeimmasta kohdastakin kaksi senttiä. Muutenkin ylimääräinen pöhötys on silminnähden vähentynyt ja ehkä ne lihaksetkin pyrkivät nyt näkymään hitusen paremmin. Kehityssuunta on siis oikea!

Treenaamisesta sen verran, että kuten aikaisemmin kerroin, tarkoitukseni on hävittää nimenomaan rasvaa, ei lihasmassaa. Tämän vuoksi viikottainen treeniohjelmani on muotoutunut jotakuinkin seuraavanlaiseksi:

• reippaita tunnin kävelylenkkejä 4-5 kertaa / viikko

• kovaa salitreeniä kunnon painoilla 4-5 kertaa / viikko + 10 min lämmittely

• kuluttavampaa, pitkäkestoista aerobista esimerkiksi maastopyörällä 1-2 kertaa / viikko

Reiluilla painoilla lyhyitä sarjoja, kuuluu kauden teema

Nippelitietoa viikolta 3 (verrattuna lähtökohtaan):

Paino: 60,8 kg (-0,3 kg)

Rasvaprosentti: 18,0 % (-0,1)

Lihasmassa: 36,4 % (+/-0)

Vyötärönympärys: 68 cm (-2 cm)

Navanympärys: 78,5 cm (-3,5 cm)

Reidenympärys: 49,5 cm (-0,5 cm)

Tällä samalla kaavalla edetään ainakin vielä tämä viikko. Sen jälkeen katsotaan taas missä ollaan, onko mitään tapahtunut ja jos kyllä, niin mitä sitten. Korostan kuitenkin jälleen kerran sitä, että otan tämän projektini melkoisen löysin rantein enkä todellakaan verenmaku suussa. Tarkoitukseni kun kuitenkin on pääasiassa nauttia elämästä ja tehdä asioita niin kauan, kun ne tuntuvat mielekkäältä. On kuitenkin mahdollista, että ne omat mukavuusrajani menevät hieman kauempana tai lähempänä, kuin jollakulla toisella.