Nightwish salakeikalla Hollywoodissa

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Key Clubin pimeyden täyttää tuttu sävel. Rubber Band of Wolves -niminen laulu- ja soitinorkesteri aloittaa keikkansa mahtipontisesti Maamme-laululla. Valtaosa jenkki-yleisöstä raapii kummissaan päätään ja miettii miltä levyltä kyseinen biisi on napattu. Sen täytyy olla vanhempaa tuotantoa.

Rubber Band of Wolves muistutti erehdyttävästi Nightwishia

Vaikka ensimmäinen biisi hämmensi paikallaolijat, ei illan todellisen esiintyjän, hassun salanimensä takana piilottelevan Nightwishin kiipeäminen lavalle tullut taatusti kenellekään yllätyksenä. Spekulaatiot Nightwishin mahdollisesta salakeikasta aivan maailmankiertueensa kynnyksellä, oli käynyt kuumana jo muutaman viikon. Viikko sitten tuttavani vihjaisi, että tämän viikon torstaina, kaksi päivää ennen maailmankiertueen ensimmäistä virallista keikkaa, heittää Nightwish salakeikan Key Clubilla Hollywoodissa. Tapaus kuulosti juuri siltä, että päätimme hankkiutua paikalle todistamaan, kuinka huhut muuttuvat todeksi.

Illan biisilista koostui pääosin uusimmasta tuotannosta, mikä on vain hyvä asia, ovathan nuo biisit tehtyAnetten laulettavaksi. Myönnetään, että olen ollut hyvin ennakkoluuloinen Anetten suhteen. Ennakkoluuloni kuitenkin karisivat samaa tahtia, kuin keikka eteni biisi toisensa jälkeen. Anette on erinomainen laulaja, myös livenä. Uuden levyn myötä Nightwish on muuttunut entistä persoonallisempaan suuntaan ja Anette istuu bändiin, kuin hansikas käteen. Nuo uudet, kuin suoraan satumaailmasta kiskaistut, suureelliset kappaleet, ovat saaneet laulajakseen peikkotytön, joka tarpeen vaatiessa kykenee väläyttämään ilmoille myös keijukaismaisen puolensa. Ja mikä parasta, Nightwish ei ole vain yhden laulajan yhtye. Marco vakuuttaa laulajana siinä missä Anettekin, ehkä jopa omaa sieluani syvemmältä raapaisten. Kun Anetten äänestä loppuu muna, tarttuu ohjaimiin Marco ja kuulija voi vain äimistellä, kuinka niin rumasta miehestä (siis hyvällä tavalla ”rumasta”) voi lähteä niin kaunis ääni. Jos autiolle saarelle pitäisi ottaa mukaan pitkätukkainen mies, jonka parta on ponnarilla, ottaisin Marcon. Heti.

Keikka oli elämää täynnä. Vaikka Tuomas oli keikan ensimmäiset biisit kovinkin vakava ja ilmeisen jännittynyt, rentoutui lopulta hänkin ja lähti mukaan muiden varsin reippaaseen lavatemmellykseen. Suuren vaikutuksen minuun teki Nightwishin vieraileva säkkipillisti, Troy Donockley. Aika harvoin nimittäin tulee moshattua säkkipillin tahdissa. Tilana Key Club on hieman Tavastiaa pienempi, joten tunnelma oli tiivis ja taatusti intensiivisempi, kuin tulevilla suurilla keikkalavoilla. Bändi oli vahvasti läsnä ja yleisö eli musiikin mukana. Homma toimi kaikin puolin amatöörin korvaan loistavasti ja melkein hävettää, että liput maksoivat vain 13 taalaa.

Huomenna lauantaina on vuorossa Nightwishin ensimmäinen virallinen kiertuekeikka ja eilisiltaisen jälkeen oli pakko lunastaa liput myös sinne. Nightwishin lisäksi illan toinen kohokohta on, kun Amorphis nousee lavalle lämppärin roolissa. On se vaan hienoa, että pojat tulevat tänne asti minulle esiintymään. Kyllä kelpaa olla suomalainen.

Aina ei tarvitse olla uutta ja hienoa. Riittää, että on hienoa.

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Universumille kiitos Craigslistista. Tarvitsetpa sitten golf-kärryä, kukkaruukkuja, autoa, kerrostaloa, puutarhuria tai tyttöystävää, Craigslistilta löydät kaiken mitä tarvitset ja vieläkin enemmän. Kyseessä on amerikkalainen versio Keltaisesta Pörssistä, eli paikka, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat sopuhintaan. Voisin hehkuttaa Craigslistia loputtomiin, mutta suosittelen kuitenkin kurkistamaan itse, mitä sivustolla on tarjottavana.

Tämä elämää nähnyt, mutta ikäisekseen hyväkuntoinen kaunokainen löysi tiensä makuuhuoneeseemme varsin kohtuulliseen $80 hintaan.

Uusimman Craigslist-ostokseni tein eilen. Olin jo pitkään etsiskellyt makuuhuoneeseen lipastoa ylimääräisen tilan täytöksi ja elätellyt toiveita siitä, ettei taas tarvitsisi turvautua Ikeaan. Ja kuin tilauksesta, löysin Craigslistilta sopivan erikoisen ja tyyliin sopivan lipaston ja vieläpä aivan kotikulmilta. Hintakin oli kohtuullinen, sata taalaa ja myyntitekstin mukaan mahdollisesti tingittävissä. Craigslist on sen verran tehokas myyntikanava, ettei arpomiselle juuri ole varaa. Niinpä hyppäsimme autonrattiin samantien. Paikanpäällä lipasto osoittautui uskomattoman hyväkuntoiseksi ollakseen ilmeisen vanha. Myyjä nimittäin kertoi perineensä lipaston vanhemmiltaan, joiden käytössä se oli ollut pidempään, kuin hän jaksoi muistaa. Lopulta tuon kaunokaisen hinta asettui kahdeksaankymmeneen taalaan ja tulipa samalla vaihdettua myyjäpariskunnan kanssa puhelinnumeroitakin mahdollisia tulevaisuuden yhteisiä moottoripyöräajeluita silmällä pitäen. Ei paha!

Supervaaka tuli taloon

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Vaikka uutena vuotena lupasinkin, että tänä vuonna en ainakaan laihduta, löysin itseni viime maanantaina pakastamasta leipomiani leipiä ja täyttämästä jääkaappia salaattikerillä, vihanneksilla, kanalla ja pihvilihalla.Hupsista.

Mikä sitten saa normaalipainoisen ihmisen lähtemään moiseen hulluuteen? Ajauduin tilanteeseen ikään kuin puolivahingossa taloutemme toisen osapuolen päättäessä hankkiutua eroon elintason mukanaan tuomasta ylimääräisestä elopainosta. Koska olen sen verran reilu vaimo ja hengessä vahvasti mukana, päätin itsekin tilaisuuden avautuessa karistaa itsestäni ne viimeisetkin ylimääräiset sentit.

Tavoitteiden asettamiseksi on selvitettävä lähtökohdat.

Hankkimani vaaka kertoo tuskallisen yksityiskohtaisesti tietoja

kehostasi mm. rasvaprosentin ja lihasmassan muodossa.

Mistään kuntokuurista ei kohdallani ole kyse, sillä liikun muutenkin keskivertoa enemmän. Sen sijaan pääpaino laihduttamisessa hoidetaan ruokavaliota tiukentamalla ja hiilihydraatteja karsimalla. Ja totta puhuakseni ruokavalion tiukentamiseksi ei tarvitse nähdä paljonkaan vaivaa, sen verran huolettomasti on tullut viime ajat popsittua yhtä sun toista. Roskaruoan ystävä en koskaan ole ollut, mutta rakastan herkkuja niiden kaikissa muodoissa. Tuo ylenpalttinen herkuttelu ei kylläkään liikunnan ansiosta ole minussa erityisemmin näkynyt satunnaisia finnejä lukuunottamatta, mutta on sitkeästi pitänyt ne muutamat ylimääräiset sentit siellä mihin ne jo teini-ikäisenä asettuivat.

Se lähtökohdista. Tavoitteiden asettamiseksi on tehtävä perusteellinen tilannekatsaus. Tähän tarvitaan mittanauha sekä vaaka. Vanhan vaa’an antauduttua jo puolisen vuotta aikaisemmin, marssin kauppaan ostamaan uutta. Olin lukenut niistä hienoista vaaoista, jotka painon lisäksi kertovat punnittavan rasvaprosentin, nestemäärän sekä lihas- ja luumassan. Vaikka suhtaudunkin vaakojen tarjoamiin lukemiin suurella varauksella, halusin sellaisen silti, sillä rakastan kaikenlaista nippelitietoa. Sen sijaan, että seuraisin pelkästään mittanauhan lukemia ja elopainon kehittymistä, voin nyt myös seurata rasvaprosentin ja lihasmassan kehityssuuntaa. Minimoidakseni vaa’an mahdollisen epätarkkuuden, suoritan mittaukset aina samaan aikaan päivästä, eli aamulla ennen lenkkiä tai aamupalaa. Tällä tavoin uskon vaa’an kertovan suhteellisen totuudenmukaisesti kehityssuunnasta, vaikka prosentit periaatteessa pielessä olisivatkin.

Huolellisen mittauksen jälkeen lähtökohdat ovat seuraavat:

Pituutta 169,5 cm, painoa 61,1 kiloa, vyötärönympärystä 70 cm ja reidenympärystä 50 cm. Vaaka kertoi lisäksi, että rasvaprosenttini olisi 18,1 ja lihasmassan määrä  36,4 %.

Painossani ei juuri pudottamisen varaa ole. Odotettavissa onkin, että ainakin aluksi painoni lähtee nousuun, sillä matkustelun mukanaan tuoman liikkumattomuuden myötä painoni on hieman alakantissa. Kohdallani kun jopa kuukauden liikkumattomuus saattaa pudottaa painoani muutaman kilon. Avaintavoitteeni ei siis ole painonpudottaminen, vaan mittojen pienentäminen. Toivoisinkin vyötäröltäni katoavan sentin tai pari. Yleisesti ottaen haluaisin rasvaprosentin pienenevän ja sen pienen häiritsevän ”hötön” katoavan sieltä täältä, ennen kuin Kalifornian aurinko porottaa kuumimmillaan.

Seuraillaan siis tilanteen kehittymistä. Odottelen jo kanasalaattiani mutustellen suurella mielenkiinnolla jokaviikkoista punnitussessiota ja vaa’an tarjoamia prosenttilukuja. Siihen asti tyydyn räpeltämään sykemittariani, sen tarjoamia harjoitustehomittareita ja kalorinpolttolaskureita. Olisiko minussa sittenkin vähän insinöörin vikaa?

Arvoisa MP-messuvieras

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

MP-messut ovat pian ovella ja myös tänä vuonna yllättävän moni messuvieraista muuttuu ovista sisään astuessaan idiootiksi. Niinpä esitänkin vetoomuksen kaikkien messutyttöjen puolesta, että tällä kertaa mahdollisimman moni riskiryhmään kuuluvista tunnistaisi ongelmansa ja välttäisi päästämästä sisäistä idioottiaan valloilleen.

Kerrataanpa muutama perusasia. Messutytöt, eli promootiotyöntekijät, ovat messuilla töissä, eli työpaikallaan. Aivan kuten sinä olet toimistossasi, rakennustyömaalla tai missä olemisesta sinulle ikinä sitten maksetaankaan. Siispä kohtele heitä, kuten haluaisit itseäsi työpaikallasi kohdeltavan. Tämä on tärkein asia muistaa, kun kaadut umpikännissä ulos bussin ovesta ja lähdet vaeltamaan kohti Messukeskuksen ”kinkkuja”.

Vaikka he ovat töissä juuri sinua varten; saadakseen sinut viihtymään, poseeratakseen kamerallesi ja jutellakseen kanssasi, älä kähmi heitä. Ethän sinäkään haluaisi asiakaspalvelualalla olevan tyttöystäväsi joutuvan kähminnän kohteeksi. Pidä siis näppisi kurissa, myös yhteiskuvia otettaessa. On ymmärrettävää, että haluaisit kotikylällä esitellä todistusaineistoa siitä, että olet kerran elämässäsi koskettanut naisen rintoja tai takapuolta, mutta ole hyvä ja hanki todistusaineistosi jostain muualta.

Muista, että messutytöilläkin on korvat, yleensä jopa ihan toimivat sellaiset. Niinpä he myös ymmärtävät kuulemansa. Käytä siis kieltäsi harkiten. Ethän pankissa asioidessasikaan nimittele virkailijaa horoksi, ämmäksi, läskiksi tai tyhmäksi. Vaikka messuilla työskentelevät tytöt ovatkin tottuneet mauttomiin vitseihin, ulkonäkökommentteihin ja haukkumanimiin, saattavat ne silti satuttaa jossain väkisin taiotun hymyn takana.Jos et tunne, älä tuomitse.

Vaikka sinulla olisikin jonkin himpulapimpula-prätkäjengin liivit päällä, eivät messutytöt lähde kanssasi työajalla oluelle. Toivottavasti nahkaliivisi eivät estä sinua tajuamasta, etteivät tytöt ole töissä seuralaispalvelussa, vaikka kauniita ovatkin. Muista myös, etteivät liivisi välttämättä ole omien piiriesi ulkopuolella niin kova juttu, kun kuvittelet niiden olevan.

Messuilla vierailevien naisten on syytä muistaa, etteivät messutytöt ole töissä iskeäkseen varattuja miehiä, vaikka he miehellenne hymyilisivätkin. Älä siis turhaan huorittele heitä. Mikäli et kestä, että messutytöllä on suuremmat tai pienemmät rinnat kuin sinulla, hän on hoikempi tai runsaampi kuin sinä tai hänen hameensa on lyhyempi tai ehkä pidempi kuin sinulla, pysy kotona. Messuilla näytillä olevia moottoripyöriä voi katsella netistäkin ilman häiriötekijöitä.

Tee siis tyttöjen työpäivästä parempi ja jätä tänä vuonna muuntautumatta idiootiksi. Kun annat tyttöjen tehdä työnsä rauhassa, niin sekä sinä että muut messuvieraat saatte nauttia aidosti iloisesta messutunnelmasta ja hymyilevistä messutytöistä.

MP-messut ovat 2.-5.2.2012 Helsingin Messukeskuksessa.

Kenkämania

/ A. K. Nikkinen / 1 kommentti

Myönnetään, olen hurahtanut kenkiin pahemman kerran. Oikeastaan kenkiin hullaantuminen tapahtui samaan aikaan, kun muutin ison meren tälle puolen ja syykin on selvä. Valikoimat ovat paremmat, hinnat edullisemmat ja kauniita kenkiä voi käyttää vuoden ympäri pilaamatta niitä loskassa ja vesisateessa.

Kenkien suhteen ei Las Vegasin matka pettänyt tälläkään kertaa. Hotellien alakerroissa olevat ostoskeskukset ovat täynnä kenkäkauppoja, joiden valikoimista löytyy kenkiä aina Pradasta halpismerkkeihin. Ei siis tullut yllätyksenä, että päätin tälläkin kertaa tuoda itselleni tuliaiset kenkien muodossa. Ostopäätöksen tekeminen ei kuitenkaan ollut helppoa ja juuri sen oikean kenkäparin löytäminen vaati kymmeniä sovituksia ja kilometritolkulla ravaamista ostoskeskuksesta toiseen.

Niitit ja umpikorot ovat yöelämän tehokkaimmat katseenkääntäjät.

 

Fendin tyylinäyte umpikorkokengistä.

Bakers-nimisessä kenkäkaupassa on aina ale.

Askel olisi varmasti höyhenenkevyt Balenciagan ”siipikengillä”

Näitä Gagamaisia kenkiä oli pakko kokeilla.

Voitko kuvitella, että näillä oli oikeasti hyvä kävellä!

Miu miun bilekengät nätissä rivissä.

Las Vegasin laitamilla olevasta Boot Barnista

löytyy bootseja jokaiseen makuun.

…ja niitä bootseja on PALJON.

Mitkä kengät sitten lopulta lähtivät kanssani kotiin? Tähän ikään mennessä kokemuksen syvä rintaääni korvissani on jo muodostunut sen verran kuuluvaksi, että hankin ainoastaan kenkiä, joilla voi myös kävellä ja tarvittaessa myös juosta. Loppujen lopuksi kun niitä tilaisuuksia, joissa istut kauniisti aloillasi kävelemättä metriäkään, on aika vähän. Pelkät kävelyominaisuudet eivät kuitenkaan riitä. Kengissä täytyy olla sielukkuutta – jokin juttu, joka kääntää päät. Näistä syistä päädyin lopulta Chinese Laundryn puolipitkiin saappaisiin, jotka ovat korkeakorkoisiksi kengiksi erittäin hyvät kävellä (kevyt kenttäravikin sujuu) ja keräävät katseita – erityisesti lähikaupassa.

Monista vaihtoehdoista voittajaksi selviytyivät lopulta

nämä Chinese Laundryn söpöläiset.