Olen pahoillani

Bloggaajilla on kaikenlaisia etikettisääntöjä. Niistä yksi on, ettei blogihiljaisuutta tai harvenevaa päivitystahtia tulisi koskaan pahoitella, sillä ei sitä kuitenkaan kukaan huomaa, ei ennen kuin sanot sen ääneen. Näin minäkin ajattelin, kunnes joku sitten kuitenkin huomasi. Että sinä perkele vaan päivität sitä liikuntablogiasi, mutta et tätä alkuperäistä enää ollenkaan.

Enpä ole päivittänyt en. Vaikka vähän harmittaakin, että lukija antaa jopa hivenen närkästynyttä palautetta harrastuksestani, voin onnekseni todeta, että Onnenpäivän tauko on johtunut ihan positiivisesta syystä, hyvästä kiireestä, vaikkei se tietenkään tee tauosta yhtään sen lyhyempää.

Nyt on nimittäin käynyt sillä tavalla kivasti, että Suomeen palaaminen on mahdollistanut minulle aika paljon uusia asioita. On ollut mahdollisuus tehdä enemmän ja erilaisia töitä sekä viritellä blogiyhteistyökuvioita. Ja se on kuulkaa semikotirouvalle paljon se.

190217_1

 

Innostuksissani olen siis tullut työntäneeksi lusikkani melko moneen, ja ehkä hivenen yllättäväänkin soppaan. Koska olen ihmisenä velvollisuudentuntoinen, hoidan ensin ne asiat, joihin on vedetty nimi alle sekä ne, millä maksetaan vuokra ja ostetaan seuraavassa kuussa ruokaa. Näiden lisääntyneiden velvollisuuksien myötä on ollut pakko priorisoida tekemisiä, etenkin kun olen halunnut päivän päätteeksi tehdä elämässäni muutakin kuin vain suorittaa ja tuottaa.

Niinpä Onnenpäivä, tämä puhtaasti harrastuspohjalla pyörivä blogi, on viime aikoina jäänyt auttamattomasti prioriteettilistan siihen kohtaan, jossa vuorokaudesta loppuvat tunnit. Tavoitteeni kuitenkin on, että saisin lusikoitua kitusiini edes osan niistä sooseista joihin olen lusikkani työntänyt ja sen myötä järjesteltyä työn ja vapaa-ajan suhteen taas sille mallille, että ehtisin kirjoittamaan enemmän. Sillä siitähän tässä blogissa on aina ollut enemmän kyse, kirjoittamisesta, kun taas sponsoroidussa Onnenpäivä Sportissa on kyse enemmänkin liikunnasta.

190217_2

Olkoonkin, että tämä rikkoo blogietikettiä, niin sanottakoon se silti. Olen pahoillani Onnenpäivän hidastuneesta päivitystahdista. Toivon kuitenkin, että ymmärrätte.

 

Pukeutumiskulttuurillisia eroja

Täällä semitunturissa vietettiin viime viikkoa varsin hyisissä tunnelmissa ja ilmeisesti myös muualla Suomessa oli tarpeen vetäistä jalkaan vähän pidempää kalsonkia.

Reilu vuosi sitten Suomeen palatessani päätin, että olkoon ne sitten vaikka turkishaalarit jotka päälleni laitan, mutta en kyllä anna talven rajoittaa ulkona liikkumista. Niinpä taivalsin viime viikollakin sinnikkäästi kävellen salille, vaikka elohopea putosi kolmenkymmenen pakkasasteen tietämille.

140117_1

Aivan niihin turkishaalareihin tässä ei vielä ole tarvinut turvautua, mutta melkoisen tuhdissa vaatetuksessa minä silti kuljen; on pitkät kalsarit, toiset samanmoiset, mutta villaiset ja päällimmäisenä paksut toppahousut. On aluspaita, välipaita, villainen paita ja paksu kelkkailutakki, on ydintalven kestävät talvisaappaat, paksut rukkaset, kasvoilla huivi ja päässä keikkuu kokonaisuuden kruunaava läpällinen karvahattu. Jep, en takuulla ole se trendikkäin emäntä kylillä, mutta mitä väliä?

Itse täydessä eskimovarustuksessa kuljeskellessani kiinnitin huomiota siihen, että nuoriso kuljeskeli lähinnä syyskeleihin sopivissa kamppeissa, farkuissa ja tennareissa, vaikka lämpötila oli niin alhainen, että helvettikin jäätyisi. Tämä valtaisa pukeutumiskulttuurillinen ero herätti minussa melkoisen määrän kysymyksiä:

  • Eikö nuorisoa muka ihan oikeasti palele?
  • Vai eikö niillä ole lämpimiä vaatteita?
  • Voiko ulkonäkö todella olla tärkeämpää kuin lämpimänä pysyminen?
  • Ehkä semitunturissa ikänsä asuneet kestävät kylmää paremmin?
  • Olenkohan sittenkin itse poikkeuksellisen herkkähipiäinen?
  • Tai poikkeuksellisen juntti?

…ja mikä pahinta, olenko todella jo niin vanha, että kauhistelen nuorison pukeutumista?

 

Apua.

 

 

Uusi vuosi, uusia juttuja

Loppuvuosi oli sanalla sanoen melkoinen. Muutamaan kuukauteen mahtui valtavasti uusia ideoita, uusia mahdollisuuksia ja niiden väliin kaikenlaista päättömyyttä. Luulisi, ettei täällä semitunturissa tapahdu paljoakaan, etenkin kun blogi on viettänyt hiljaiseloa lähes koko joulukuun, mutta niin se kuulkaa on, että mitä hiljaisempaa on blogissa, sitä enemmän bloggaajalla on rautoja tulessa muualla.

Nyt voinkin ylpeänä julistaa, että yksi työn alla olleista projekteista on viimein nähnyt päivänvalon. Tai no, päivänvalon ja päivänvalon, sitä nyt on aika vähän tarjolla näillä leveyksillä tähän aikaan vuodesta. Mutta oli miten oli, Onnenpäivä on nyt jakaantunut kahdeksi erilliseksi blogiksi. Tämä vanha, kaikkea perseestä perämoottoriin -lifestyleblogi jatkaa eloaan vanhaan malliin (toivottavasti jopa hivenen aktiivisempana pahimpien kiireiden väistyttyä), ainoastaan liikuntajutut ilmestyvät tästä lähtien Onnenpäivän Sport-versioon.

030117_1

 

Miksi näin? Ensinnäkin siksi, että avautui mahdollisuus. Toisekseen siksi, että tiedän lukijakunnassa olevan melko paljon niitä, jotka haluaisivat tietää enemmänkin treenikuvioistani ja sitten taas toisaalta niitä, joita hikoiluni ei voisi vähempää kiinnostaa. Tähän asti olen koittanut parhaani mukaan ottaa huomioon molemmat lukijakunnat, kirjoittaa liikunnasta vähän, mutta ei liikaa, ja sitten kuitenkin sen verran, että kiinnostuneille tipahtelisi informaatiota edes silloin tällöin. Toivonkin, että liikuntaosion irtoaminen omaksi blogikseen koettaisiin lähinnä selventävänä tekijänä!

Lisää uudesta blogista löytyy Onnenpäivä Sportin ihka ensimmäisestä postauksesta. Toivottavasti tykkäätte!

 

Joulua ja rakkautta

Olen tässä viime aikoina saanut muutamia huolestuneita yhteydenottoja, että se ei joulu tule ellei Onnenpäivään ilmesty perinteistä joulupostausta. Joulun pelastamisen kannalta on siis viime hetket katkaista pitkäksi venähtänyt mediahiljaisuus.

231216_1

Jouluvalmistelut jäivät tänä vuonna poikkeuksellisen myöhäiseksi. Siinä kun Kaliforniassa asuessa kaivoin joulukoristeet esiin marraskuussa, ehdin tänä vuonna työ- ja paitakiireiden vuoksi aloittaa koristelut vasta reilusti itsenäisyyspäivän jälkeen. Ja se koristelu, se suoritettiin sillä ajalla, kun oli tarkoitus nukkua. Mutta jos on pakko valita nukkumisen ja jouluvalmistelujen väliltä, vie jouluhössöttäminen ehdottomasti voiton. Joulunaika on minulle sydämen asia, etenkin tänä vuonna.

231216_3231216_4231216_5231216_6

Tämä joulu on laadussaan ainutlaatuinen. Vietämme joulua ensimmäistä kertaa meillä niin, että paikalla ovat minun, mieheni ja lapsipuolteni lisäksi lähiperhettäni sekä yksi ystävä. Käsillä on siis juuri sellainen joulu kuin joulun kuuluukin olla. Yhteistä aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja talo täynnä elämää.

231216_2231216_8231216_9

Ei ihme, että tänään olen erityisen onnellinen siitä, että kohtalo heitti meidät takaisin Suomeen ja tänne pohjoiseen lähelle perhettäni.

Yhtäkkiä kaikki tuntuu olevan juuri niin kuin kuuluukin.

231216_7

Nyt riennän tekemään vielä viime hetken valmisteluja ja jättäydyn hyvin ansaitulle joululomalle. Oikein rauhallista ja tunnelmallista joulua! Tarjotkoon tämä joulu teillekin sitä, mikä lopulta on elämässä kaikkein tärkeintä.

 

Iho-ongelmista + alekoodi kasvonaamiokaupoille

Yhteistyössä: MayBeauty

Joskus valovuosia sitten, teini-ikäisenä ja nuorena aikuisena, sain usein kehuja hyvästä ihostani. En käyttänyt juurikaan meikki- tai peitevoiteita, sillä ihossani ei ollut muutamaa satunnaista finniä lukuunottamatta mitään peitettävää (paitsi silmänaluset, ne ovat aina näyttäneet siltä kuin en nukkuisi ollenkaan). Sitten tuli maaginen kolmaskymmenes syntymäpäivä, ensimmäiset rypyt ja kaikki murrosiässä ilmestymättä jääneet finnit.

301116_1

En usko, että ihon epäpuhtaudet johtuisivat pelkästään iän tuomista hormonimuutoksista, vaan epäilen, että myös kolmenkymmenen ikävuoden tienoilla alkaneella kovemmalla treenaamisella olisi osansa iho-ongelmiin. Oli miten oli, etenkin leuan alueella kukkivat finnit viittaavat usein hormonaalisiin syihin, johtuipa se sitten iästä tai liikunnasta.

Vaikka kohdallani ei varsinaisesta aknesta voikaan puhua, on kasvoillani jatkuvasti joko tulossa tai menossa yksi isompi ja kipeämpi finni sekä joukko pienempiä näppylöitä. Ja auta armias jos satun syömään suklaata! Siitä seuraava puolen turvan kokoinen finnikatastrofi saa katumaan herkuttelua syvästi vielä samana päivänä. Ja arvatkaapa vaan ostinko itselleni suklaakalenterin? Jep, kyllä ostin.

301116_2

Ei siis ihme, että vastasin myöntävästi, kun minulta kysyttiin halukkuutta testata MayBeautyn syväpuhdistavaa kasvonaamiota. Olen kyllä aikaisemminkin yrittänyt torjua finnejä erityisesti akneiholle tarkoitetuilla puhdistusaineilla ja kasvovesillä, mutta pääasiassa ne ovat tuntuneet enemmän kuivattavan kuin puhdistavan ihoa. Toiveikkaana ajattelin, että kasvonaamio suorittaisi puhdistuksen hivenen hellävaraisemmin.

301116_3

Kasvonaamio levitettiin puhtaalle iholle lähetyksen mukana tulleella sudilla. Naamio muistutti koostumukseltaan siirappia ja sen tasaisessa levityksessä vaadittiin hiven kärsivällisyyttä sekä tarkkuutta – naamion sivuvaikutuksiin kun ohjeiden mukaan saattoi kuulua karvojen irtoaminen naamiota poistettaessa. Parempi siis kiertää kaukaa kulmakarvat sekä muut toivotut karvoitukset. Myönnettäköön, että tässä kohtaa kyllä kyseenalaistin kasvonaamion hellävaraisuuden melko voimakkaasti.

Annoin naamion jähmettyä noin puolisen tuntia, jonka jälkeen ryhdyin varovasti irrottamaan sitä kasvoistani. Herkempi hipiäiselle toimenpide olisi saattanut olla varsin epämiellyttävä, mutta itse olen kai sen verran tunteeton, etten kokenut naamion irrottamista erityisen kivuliaana, vaikka tiukassa se oli, sitä ei käy kieltäminen.

301116_5

Saatuani loputkin naamionrippeet irti, huuhdeltuani kasvot ja viimeisteltyäni hoidon vielä epäpuhtauksia torjuvalla kasvovedellä, tuntui iho ennen kaikkea sileältä, johtuipa se sitten naamion mukana lähteneestä karvoituksesta tai kuolleesta ihosolukosta. Ne vähät mustapäät joita otsassani ja nenässäni oli, olivat kadonneet naamion mukana ja iho tuntui muutenkin raikastuneelta. Finnien osalta valmistauduin odottelemaan tuloksia pidempään.

Hieman yllättäen kasvoihini ilmestyi kuitenkin jo samana päivänä pari uutta näppylää, joten finneihin naamio ei minun kohdallani tuonut helpotusta, ei ainakaan kertahoidolla. Harmi sinänsä, sillä muutoin pidin suuresti parin päivän ajan kasvoillani viipyneestä siloisuudesta. Toki on mahdollista, että pidemmällä käyttöjaksolla naamio pitäisi myös finnit poissa, mutta siihen on vaikea ottaa kantaa näin lyhyellä kokeilulla.

301116_6Uusi, heleämpi naamataulu.

Loppuarviona voisinkin sanoa, että uskoisin tuotteen olevan toimiva, mikäli ongelmana ovat pääasiassa mustapäät. Herkkähipiäisille en tuotetta suosittelisi, sillä kuten aikaisemmin sanoin, naamio tarttuu kasvoihin tiukasti.

Mikäli kiinnostuit tuotteesta ja haluaisit sitä kokeilla, käytä alekoodia annemask ja saat 30 % alennuksen MayBeautyn verkkokaupasta.

ps. Onko täällä muita, joilla iho-ongelmat alkoivat vasta aikuisiällä? Tai oletko huomannut, että treenaamisella on jotain tekemistä asian kanssa?

Tuote saatu MayBeautylta.

Kylähullu paitanainen

Sitkeä flunssa ei aina ole huono asia. Kävi nimittäin niin, että mies toi pari viikkoa sitten työmatkaltaan tuliaisina flunssapöpön, joka iski täydellä raivolla astman piinaamiin keuhkoihini. Täydellinen liikuntakielto onkin mahdollistanut sen, että on ollut aikaa keskittyä rajattomasti työllistävään vahinkolapseeni, Kotiseutupaitoihin. Olen siis käyttänyt jo parin viikon ajan kaiken vapaa-aikani paitojen suunnitteluun, somen pyörittämiseen, toimittajien kanssa jutusteluun ja ihmisten kysymyksiin vastailuun.

181116_1Tällä viikolla Kotiseutupaidoista kirjoitti mm. Kaleva.

Tässä kohtaa, kun Kotiseutupaitoja on tehty pian sadalle eri pitäjälle ja pärstäkertoimeni koristanut sanomalehtiä ympäri Suomen, on kai myönnettävä, että mopo lähti isosti lapasesta. Uusia paitatoiveita tulee jatkuvasti lisää ja toivelista onkin venynyt jo yli 80 paikkakunnan mittaiseksi. Ja mikäpä siinä, onhan paitsi paitojen teko itsessään hillittömän hauskaa, niin hauskaa on myös nähdä, että ne naurattavat muitakin. Sen lisäksi, että yllättävän moni ihminen tuntuu jakavan kanssani yhtä junttimaisen huumorintajun, on myös muutama kunta ottanut yllättävästä näkyvyydestä ilon ja hyödyn irti pahastumisen sijaan. Tästä esimerkkinä hyvän pelisilmän omaava Puolangan kunta, joka jakoi paidan Facebook-sivuillaan.

Sitten on tietysti niitä, joita ei naurata. Yhtään. Siitä muistutuksena sain muutama päivä sitten viestin, jossa sanottiin paitojeni olevan törkeää käytöstä ja minun näyttävän apinalta. Onneksi kuitenkin suurin osa ihmisistä tyytyy ohittamaan typerät huumoripaidat olankohautuksella ja menemään ostoksille H&M:ään.

Olen hivenen huolissani siitä, etten välttämättä ehdi saada valikoimaan kaikkia toivottuja paitoja ennen joulua, vaikka painankin hommia ihan apinana. Pyydänkin malttia odotteluun. Tähän mennessä tulleet toiveet uskon pystyväni täyttämään, mutta myöhemmin tulevista en mene vannomaan että joulupukin konttiin ehtisivät. On nimittäin tämä flunssa helpottamaan päin ja sen myötä elämään mahtunee taas muutakin sisältöä kuin Kotiseutupaitoja.

Toistaiseksi vetelen kuitenkin vielä sen verran syviä henkosia astmapiipusta, että mielessä ei pyöri muut kuin paitahommat. Siispä takaisin paitatehtaalle!

 
ps. Kotiseutupaitojen nettikauppa löytyy täältä ja kannattaa myös seurata Kotiseutupaitojen Facebook-sivua täällä.

 

 

Kun kotona on leivinuuni

Minulla ja leivinuunilla on yhteiseloa takana nyt reilut pari kuukautta ja olen tässä puupinon ja uuninluukun välillä ravatessani tehnyt muutamankin huomion:

  • Kotihousut ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Ne ovat ne sellaiset, jotka vetäistään päälle uunin lämmityksen ajaksi ja jotka uunin lämmettyä ovat yltä päältä noessa.
  • Näihin kotihousuihin nokihousuihin lukeutuu pian valtaosa kaikista housuista, sillä en kuitenkaan muista vaihtaa housuja ennen uunin lämmitystä.
  • Nämä housut kannattaisi muuten riisua ennen vaalealle sohvalle istumista.
  • Ennen ulos lähtemistä olisi hyvä vilkaista peiliin. Smokey eye -silmämeikki saattaa nimittäin olla hivenen toispuoleinen ja intensiivisempi kuin oli tarkoitus.
  • Nokea on myös käsienpesupaikkojen luo johtavien reittien varrella, ovissa ja ovenkarmeissa.
  • Sattuneesta syystä en käytä enää vaaleita käsipyyhkeitä.
  • Käsisaippuoissa on eroja.

141116_1

  • Ruoanlaitto kestää aina vähintään neljä tuntia, sillä kaikki nyt vaan on haudutettuna parempaa. Paitsi uuniin neljäksi tunniksi unohdettu lohi.
  • Mikään siivoaminen ei riitä. Puumuhjua on lattioilla aina, vaikka harjanvarsi on käytännössä kasvanut käteeni kiinni. Onneksi puiden mukana sisään kulkeutuvat hämähäkit ovat sentään kuolleita näin pakkasella.
  • Palovammat ovat arkipäivää. Tälläkin hetkellä näyttää siltä, kuin joku olisi tumpannut tupakan kämmenselkääni.
  • Sitä tuntee itsensä hivenen tärkeämmäksi ja paremmaksi ihmiseksi, kun hoitaa osan lämmityksestä puulla ja ihan omin pikku kätösin.

 

Kaikesta siivoamisesta, pyykinpesusta, vaivasta ja palovammoista huolimatta tykkään ihan valtavasti!