Mistä tietää, että bloggaustauko on venähtänyt turhan pitkäksi?

/ A. K. Nikkinen / 9 kommenttia

No ainakin siitä, että ihmiset tulevat varta vasten kysymään kuulumisia, koska eivät voi lukea niitä blogista.

Homman nimi on nyt se, että ei kuulu erityisen hyvää ja siksi kuulumisten ja tekemisten kirjoittaminen blogiin ei ole ollut ihan ensimmäisenä eikä vielä toisenakaan mielessä. Samaan syssyyn pahoittelen, että olen vastaillut niukasti minulle lähetettyihin viesteihin, kadonnut lähes tyystin Facebookista ja jättänyt lataamatta iloisia kuvia Instagramiin.

Kukaan ei kuitenkaan ole kuollut, ei ole tullut avioeroa ja kaikki raajatkin ovat tallella, että sillä tavalla tilanteen voi kyllä nähdä positiivisestikin. Aika moni muu asia on kuitenkin viimeisen vuorokauden aikana heittänyt häränpyllyä sen verran hallitsemattomalla kaarella, että tuleva muutto taitaakin suuntautua vähän pidemmälle kuin toiselle puolelle kaupunkia.

Tämä on nyt näitä ärsyttäviä ”ähäkutti, vihjailen vaan, mutten kerro kaikkea” -postaus, mutta kerron kyllä asioista enemmän kunhan… no, ylipäätään tiedän, että mitä hittoa täällä oikein tapahtuu.

Mutta on minulla toki hyviäkin uutisia. Nimittäin ne linnunpojat ovat nyt lähteneet pesästä:

Niinpä niin. Pikkulinnutkin tietävät jättää uppoavan laivan.

Juhannus Kuolemanlaaksossa

/ A. K. Nikkinen / Jätä kommentti

Koska juhannuksen viettoon kuuluu perinteisesti äärimmäiset sääolosuhteet, päätimme matkalla Las Vegasista Mammoth Lakesille koukata Death Valleyn, eli suomalaisittain Kuolemanlaakson kautta. Tiedossa oli superkuuma päivä, sillä jo Vegasissa elohopea nousi lähelle 45 asteen haamurajaa eikä lämpötila Pohjois-Amerikan matalimmassa pisteessä, 86 metriä merenpinnan alapuolella, jäisi ainakaan sen alapuolelle.

Ajomatka Las Vegasista Death Valleyn pohjalle Badwateriin kestää n. 2-3 tuntia, riippuen hieman reittivalinnasta. Viisaat tietävät neuvoa, että mukaan kannattaa varata reilusti vettä, sillä auton jättäessä tielle kesäkuumalla, voi nestehukka iskeä yllättävänkin nopeasti. Oma matkamme sujui kuitenkin ongelmitta, mitä nyt saimme hieman esimakua tulevista lämpötiloista sammutettuamme ilmastoinnin aina pisimpien nousujen ajaksi jottei moottori pääsisi kuumenemaan liiaksi.

Hypättyämme autosta ulos Badwaterin suolalammikolla, ei 49 asteen lämpötila tuntunut kovinkaan kuumalta, sillä onhan se saunalämpötilaksikin vielä varsin kolea. Hetken suorassa auringonpaisteessa maisemia kuvailtuani, alkoi hiki kuitenkin virrata pitkin selkäpiitä ja päänahkaa. Viitisen minuuttia lisää polttavan auringon alla ja olo oli kuin juhannussaunassa.

Maisemat Death Valleyssa olivat karut, mutta värit miellyttivät kovasti silmääni. Siellä täällä törrötti pystyyn kuivuneita pensaita ja maa oli värjäytynyt suolasta valkoläikikkääksi. Hieman pidemmällä, Paholaisen Maissipellolla, oli kuivuuden keskellä myös vehreyttä. Onkin melko uskomatonta, että Death Valleyssa kasvaa ylipäätään mikään, sillä laaksossa ei sada edes joka vuosi. Mutta niin vain luonto löytää keinot elämän ylläpitämiselle äärimmäisissäkin olosuhteissa.

Sellainen käytännönvinkki vielä, mikäli joku nyt suunnittelee päivämatkaa Las Vegasista Kuolemanlaaksoon, että kannattaa hoitaa auton tankkaaminen hyvissä ajoin lähellä Vegasia, sillä Death Valleyn laitamilla saa menovedestä maksaa parikin taalaa extraa gallonalta. Ja kuka nyt niin hullu olisi, että maksaisi polttoaineesta suomihintaa Yhdysvalloissa?

Mutta se siitä kuivuudesta. Seuraavassa jutussa pääsette näkemään Mammoth Lakesin huikeita vuoristomaisemia, joissa itse lomailen vielä muutaman päivän.

Hyvää juhannuksen jälkeistä elämää itse kullekin!

Mt. Charleston, Nevada

/ A. K. Nikkinen / 4 kommenttia

Las Vegasin ympäristö ja oikeastaan koko Nevada mielletään usein pelkäksi hiekka-aavikoksi ja autiomaaksi, jossa hädin tuskin kaktukset selviävät hengissä. Mutta kukapa uskoisi, että vain vajaan tunnin ajomatkan päässä Las Vegasin värivaloista, löytyy kesäaikaan kaunis ja vehreä vuoristo?

Vietettyämme kuluneella viikolla muutaman päivän Las Vegasissa turistimassojen ympäröimänä, halusimme paeta erääksi iltapäiväksi Mt. Charlestonin vuoristomaisemiin. Vuoristo houkutteli osittain myös siksi, että Las Vegasin riutuessa yli 40 asteen helteessä, ei vuoristossa lämpötila kohonnut edes kolmeenkymmeneen asteeseen.

Koska automatkaan ei kulunut tuntikausia, jäi meille kivasti aikaa tehdä myös parin tunnin pikavaellus ennen hämärän laskeutumista. Erityisiä vaellusvarusteita ei Cathedral Rock traililla tarvittu, vaan varasimme mukaamme ainoastaan riittävästi vettä ja mukavasti käveltävät kengät. Tällä kertaa ei siis valloitettu vuorenhuippuja verenmaku suussa vaan lähinnä ihasteltiin kauniita maisemia. Sainkin napsittua matkalta melkoisen määrän kuvia, joiden ei ikimaailmassa uskoisi olevan Nevadassa otettuja.

Suosittelen siis lämpimästi tutustumaan Vegasin matkan yhteydessä myös Mt. Charlestonin ympäristöön, vaikka siitä ei pidetäkään samalla tavalla meteliä kuin perinteisestä Hoover Damista ja pitkän ajomatkan päässä olevasta Grand Canyonista. Näissä maisemissa sitä nimittäin muistaa taas luonnon monipuolisuuden ja sen, kuinka erilaista kaikki voikaan olla ihan lyhyen matkan päässä.

Iloisia perhe- ja muitakin uutisia

/ A. K. Nikkinen / 1 kommentti

Ovikoristeemme päälle majoittautuneen pikkulinnun hautomaprosessi on vihdoin tuottanut tulosta ja pesään on ilmestynyt ainakin kaksi uutta, ilmeisen vaativaa asukasta. Nyt vain odotellaan jännityksellä, että ehtivätkö pikkuiset oppia lentämään ja lähtemään pesästä muuttopäivään mennessä. Homma on nimittäin niin, että hirvittävän asuntonäyttöruljanssin jälkeen olemme vihdoin löytäneet uuden vuokratalon, jonne muutamme tasan kahden viikon kuluttua!

Esittelen uuden kodin paremmin sitten, kunhan ensin hieman asetumme (ja ylipäätään muutamme), mutta sanottakoon jo nyt, että mikään täyden kympin talo uusi kotimme ei ole. Tärkeintä nyt kuitenkin on se, että meillä on katto pään päällä, vaikka se sitten onkin hieman pienempi, pihalta puuttuu uima-allas eikä keittiön ikkunastakaan voi enää katsella vuoria.

Mutta kai kodista lopulta tekee kodin se, että sen sisällä on onnellisia ihmisiä eikä se, että sen pihalla on uima-allas. Eikö vaan?

Autolla halki Yellowstonen kansallispuiston

/ A. K. Nikkinen / 5 kommenttia

Pahin kiire, ketutus ja henkinen turtumus ovat vähitellen alkaneet siirtyä taka-alalle ja näin loman kynnyksellä on vihdoinkin aikaa puuhailla myös blogin parissa. Ihan ensitöikseni tartuin parin viikon takaisen road tripin Yellowstone-kuviin, joita lupasin teille laittaa näytille. Ja kylläpä muuten olikin materiaalia muistikortilla melkoinen määrä. Uskomatonta, kuinka paljon kuvia sitä ehtiikään päivässä laukoa, kun maisemat ovat niin kauniit, että sieluun sattuu.

Ajoimme kansallispuiston halki pohjoisesta etelään. Matkassa meni käytännössä koko päivä, sillä kameranainen halusi pysähtyä jokaiseen mutkaan ja notkelmaan. Kovin pitkälle emme tieltä kuitenkaan lähteneet tallustelemaan, sillä aikataulu puski ikävästi päälle. Erityisesti Jacksonin vuoristokylän kohdalla harmitti todenteolla, ettei ylimääräisille yöpymisille ollut kertakaikkisesti aikaa, sillä reissumme oli jo ennestään venähtänyt vuorokauden aiottua pidemmäksi. Jossain siellä biisoneiden laidunmaiden tietämillä minä kuitenkin hukkasin palan sydämestäni ja sitä on varmasti pakko palata vielä etsimään.

Seuraavaksi siis melkoinen määrä kuvia siinä järjestyksessä, kun niitä pohjoisesta eteläänpäin ajellessa räpsin.

Pohjoisen kuumavesilähteet, jotka muistuttivat hienovaraisesti siitä, että tallustelimme supertulivuoren päällä.

Autolle palatessa bongasin tämän kaverin.

Seuraavaksi saavuimme biisoneiden laidunmaille.

Hammastikkumetsä.

  

 

Missä lunta, siellä suomalainen.

Jätettäköön arvailujen varaan se, miten pitkä putki minulla oli tai ei ollut kamerassa biisoneista kuvia räpsiessäni…

Tulivuori päästeli höyryjä ulos Yellowstone Laken rannalla.

Yellowstonen muuttuessa Grand Tetonin kansallispuistoksi, reunusti horisonttia hulppea Rocky Mountainsin vuoristo.

Nyt kun loma on aluillaan ja seurueemme teinivieraiden ansiosta täysilukuinen, hyppäämme jälleen autoon ja lähdemme pakoon tätä asunnon etsimisestä johtuvaa hullunmyllyä. Ensimmäinen stoppimme on Las Vegasissa, jonka jälkeen karistamme autiomaan pölyt jaloistamme ja suuntaamme raikkaaseen vuoristoilmaan Yosemiten kansallispuiston kulmille, Mammoth Lakesille. Seuraavat bloggaukset tehdään siis tien päältä! Jee!