Kun maailma kutistuu

05/05/201505/05/2015 / A. K. Nikkinen / 1 kommentti

Täällä sitä taas ollaan, ison meren toisella puolella, kotisohvalla Kaliforniassa. Paluumatka Dubaista sujui yhtä sutjakasti kuin menomatkakin, suoralla lennolla Emiratesin kyydissä alle 16 tunnissa. Uskomatonta, kuinka vaivatonta mantereelta toiselle liikkuminen nykyisin onkaan verrattuna siihen, kun vielä 1800-luvun lopulla isoisoisäni matka Pohjois-Pohjanmaalta Yhdysvaltojen itärannikolle kesti peräti kaksi viikkoa.

Hieman tätä aihetta sivutakseni, halusin näyttää teille mitä ostin itselleni matkamuistoksi Dubaista. Hotellin viereisellä ostarilla pyöriessäni pisti silmääni erään koruliikkeen ikkunassa tämä pieni Thomas Sabon maapalloriipus. Vaikka käytänkin koruja melko harvoin, en millään voinut jättää tätä ostamatta.

Todellisuudessa olin nähnyt riipuksen jo aiemminkin, viime vuonna Singaporessa, mutta en silloin tyhmyyksissäni sitä ostanut tai edes laittanut korun merkkiä muistiini. Ja tiedättehän sen tunteen, kun kitsastelee väärässä paikassa ja tajuaa vasta kun on liian myöhäistä, että olisi sittenkin pitänyt avata kukkaron nyörit. Eipä siis tarvinut kahta kertaa miettiä, että ostanko korun tällä kertaa.

Tuolla pienellä maapallolla on minulle myös symbolinen merkitys. Se muistuttaa minua siitä, kuinka pieni maailma lopulta on, kuinka välimatkat eivät enää olekaan niin pitkiä, kuin miltä ne aikoinaan tuntuivat.

Kun vielä reilut kymmenen vuotta sitten ajatus ulkomaille muutosta tuntui täysin vieraalta ja kaikki Suomen rajojen ulkopuolinen hyvin kaukaiselta ja pelottavalta, on maailma Yhdysvaltoihin muuton jälkeen kutistunut silmissäni melkoisesti. Sen sijaan, että haaveilisin asumisesta pelkästään kaupungin tai maan toisella laidalla, minä näen koko maailman avoimena ja täynnä uusia mahdollisuuksia.

Toisaalta on ihan oman mielenterveyden tähdenkin helpottavaa ajatella välimatkaa Suomeen lyhyenä, että alle vuorokaudessa pääsen tarpeen vaatiessa kotiovelta kotiovelle, Kalifornian Mission Viejosta Suomen Nivalaan. Tuo maailman kutistuminen ja pomppimisen helppous mannerten välillä auttaa kummasti niin koti-ikävään kuin kyltymättömään seikkailunhaluunkin.

Siispä aika passeli riipus meikäläisen kaulaan tämä maapallo. Pyörii siinä vähän samalla tavalla kuin kantajansakin, osaamatta asettua aloilleen.

Dubai ja nainen salilla

30/04/201530/04/2015 / A. K. Nikkinen / 19 kommenttia

Vaikka olenkin Dubain tarjoamien herkkujen edessä löysännyt dieettiäni, olen roikkunut orjallisesti kiinni treenisuunnitelmassani. Tämän on mahdollistanut varsin kivasti varusteltu ja asukkaille ilmainen hotellin kuntosali, jossa olen vieraillut pari kertaa päivässä. Vaikka hotellin salin asiakaskunta onkin monikulttuurista, on kävijöistä huomattava osa selkeästi tunnistettavissa muslimimaiden asukeiksi. Heidän kanssaan samalla salilla treenaaminen onkin sitten tuonut matkaani aivan uusia ja vähän hämmentäviäkin vivahteita. Itse asiassa tuntuu melkeinpä siltä, kuin olisin muuttunut turistista itse turistinähtävyydeksi.

Nainen käy salilla.

Ensimmäisenä päivänä salilla, ladattuani vajaan 50 kilon lämmittelypainot penkkiin, kommentoi eräs tummasilmäinen mies aikansa tuijoteltuaan, ettei ollut koskaan ennen nähnyt naisen penkkaavan. Lopulta ymmärsin rivien välistä, ettei hän ollut itse asiassa koskaan edes nähnyt naista salilla. Seuraavaksi salin naispuolinen työntekijä tuli kertomaan, kuinka hienoa on nähdä naisella lihakset ja kysyi heti perään, että haittaako jos hän katselee hetken kun treenaan. Ennen kuin tajusinkaan, seisoi salin henkilö- ja asiakaskunta rivissä katsomassa, kuinka suomityttö veti leukoja. Voi sitä ihmettelyn määrää. Yht’äkkiä mieleeni tuli elävästi vuoden takainen Dubain matka, jolloin moskeijan kaapulainaamon tytöt halusivat kilvan tunnustella sermien takana hauistani.

Nainen käyttää vapaita painoja (ei pelkästään noita söpön värisiä…)

Tänään treenaamisesta ei sitten tahtonutkaan tulla enää yhtään mitään salivalvojan seuratessa jokaista liikettäni metrin etäisyydeltä, kommentoiden jokaista lihassyytäni ja kysellen kymmeniä kysymyksiä ruokavaliostani, treeniohjelmastani ja lisäravinteistani koko treenin ajan. Kun sitten edelliseltä viimein kysymykset loppuivat, asteli salille kovasti arabin näköinen vakava mies ja kysyi sopisiko puhutella. Pelkäsin jo hetken, että touhuamiseni on alkanut aiheuttamaan yleistä pahennusta ja nyt on läksytyksen aika, mutta mies tahtoikin vaan kertoa, kuinka hienoa on nähdä nainen hyvässä kunnossa ja että hänen maassaan naiset ovat patalaiskoja. Hämmennykseltäni en tullut edes kysyneeksi miehen kotimaata, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna hän tuli todennäköisesti jostain, missä naisten liikkumattomuus johtuu aivan muusta kuin yleisestä laiskuudesta. Lopuksi hän vielä ylisti jumalaa ja sitä minkälaisen vartalon olen häneltä lahjaksi saanut. Vain vaivoin sain nieltyä sanani, etteivät nämä muodot kyllä ihan pelkästään rukoilemalla ole ilmaantuneet.

Nainen hikoilee.

Tällä matkalla mielenkiintoisinta onkin ollut tämä kulttuurierojen konkretisoituminen omalle kohdalle, vaikka se sitten onkin saanut oloni hetkittäin melko vaivaantuneeksi. Ehdottoman positiivinen yllätys on kuitenkin ollut se, ettei ihmisten katseissa ja reaktioissa ole ollut aistittavissa halveksuntaa, vaan puhdasta kiinnostusta ja kai oikeasti ihailuakin. Eli kyllä, muslimimaan jälkeenkin on suomalainen mies edelleen lajinsa ainoa, joka on tullut minulle päin naamaa sanomaan, ettei lihaksikas nainen ole kaunis ja että pitäisi treenata vähemmän ja pienemmillä painoilla.

Aurinkorasva-shokki

28/04/2015 / A. K. Nikkinen / 9 kommenttia

Lueskelin aurinkoa ottaessani kirjaa hotellin uima-altaalla, kun huomasin, että kirjan sivut olivat tahriintuneet jollain punaisella. Ajattelin ohimennen, että ehkäpä kirja oli saanut tahransa jo edelliseltä omistajalta, olinhan ostanut sen kirpputorilta. Kun sitten kävin viilentymässä uima-altaassa ja palasin takaisin aurinkotuolilleni, huomasin myös pyyhkeessä olevat punaiset tahrat. Hetkinen nyt, tuo värihän on sama kuin kynsilakassani!

Katsahdin kynsiini ja totesin lakan rispaantuneen täysin. Se mitä lakasta oli jäljellä, oli tahmeaa ja tarttui kaikkeen mihin koskin. Punaisia tahroja löytyi lopulta biitsimekostani, bikineistä, tukasta ja no, jotakuinkin kaikkialta. Hämmästystäni lisäsi se, että olin vieläpä lakannut kynteni varsin kestäväksi havaitsemallani Lumenen Gel Effect -lakalla, jotta kynnet varmasti pysyisivät siisteinä koko Dubain reissun ajan.

Kesti hetken ennen kuin tajusin mikäli oli saanut kynsilakan sulamaan. Sen oli pakko olla aurinkorasvan syytä! Olin ottanut reissulle mukaan Banana Boatin tämäkkää viidenkympin suojakertoimen aurinkorasvaa, jotta valkoinen nahkani ei kärventyisi paahtavan auringon alla. Aurinkorasvaa vartalolle levittäessäni sitä päätyi tietysti myös kynsilleni ja tämä sai lakan pehmenemään täysin.

Olenhan minä tiennyt, että suuri osa aurinkorasvoista sisältää ties mitä myrkkyjä. Mutta jotenkin olin ajatellut, että kun kuitenkin otan aurinkoa niin harvakseltaan, niin tuskinpa tavallisten aurinkorasvojen käytöstä mitään haittaakaan näin vähäisellä käytöllä on. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että olen ehkä säästänyt väärässä paikassa, kun olen jättänyt ne orgaaniset ja myrkyttömät aurinkorasvat kalliin hinnan vuoksi ostamatta. Jos aurinkorasva saa kynsilakan sulamaan, niin mitä se tekeekään iholle! Okei, herkkä ihoni ei kyllä näytä aurinkorasvasta hermostuneen ja itse asiassa atooppinen ihottumani on kadonnut lähes tyystin tässä parin päivän auringonpalvomisen aikana.

Että toisaalta, enhän minä tiedä vaikka vika olisi Lumenen kynsilakassa, ettei se yksinkertaisesti kestä kosketusta aurinkorasvan kanssa, olipa se sitten orgaanista tai ei, vaikka muuten käytössä kestääkin erinomaisesti. Ehkäpä käyn hakemassa kaupasta toisen merkin kynsilakkaa ja suoritan samat testit sille. Oli miten oli, seuraavaksi hankin kyllä orgaanista aurinkovoidetta. Eli suosituksia otetaan vastaan!

Zeropointin lentosukat

27/04/201527/04/2015 / A. K. Nikkinen / 6 kommenttia

Hyvä on, eiväthän ne Zeropointit mitkään lentosukat ole. Eivätkä itse asiassa sukat laisinkaan, vaan säärystimet. Mutta joka tapauksessa, nyt on sitten sekin testattu, että ne toimivat erinomaisesti myös lentosukkina.

Jos en nyt muutenkaan pidä lentämisestä erityisen paljon, ei tilannetta ainakaan paranna se, että vähänkään pidemmillä lennoilla jalkani turpoavat melkoisesti, niitä särkee eikä koneesta poistuessa jalkaterät mahdu enää kunnolla kenkiin. Pahimmillaan turvotuksesta toipumiseen on mennyt parikin päivää eikä tällöin tule mieleenkään pukeutua shortseihin lentoa seuraavana päivänä. Melkoisen kypsää siis, sanalla sanoen.

Olen etsinyt ongelmaan helpotusta ihan virallisista lentosukista, mutta liekö sitten kohdalle sattunut huonot sellaiset, kun eivät ne ole juurikaan tilannetta helpottaneet. Koitan myös juoda koneessa paljon, jotta minun olisi vähän väliä pakko nousta jaloittelemaan ja vessaan. Mutta viimeistään kun otan koneessa pidemmät nokoset, tuntuu kaikki keltainen neste laskeutuvan tällä välin korvien välistä jalkateriin ja pohkeisiin. Auts.

Sitten minä sen keksin. Kun kerran Zeropointin kompressiosäärystimien käyttö on tuonut helpotusta sekä penikkaongelmaani että pohkeiden palautumiseen ja jaksamiseen päkijäjuostessa, päätin kokeilla josko ne auttaisivat minua suoriutumaan kivuttomasti myös pitkästä lennosta.

Kauas oli aika pitkä matka…

Niinpä pitkälle, lähes 16 tuntia kestävälle Los Angeles – Dubai -lennolle valmistautuessani vetäisin säärystimet jalkaani ja toivoin parasta. Ja todentotta, perille päästyämme ja jalkani säärystimien alta esiin kaivettuani, eivät jalat olleet juurikaan turvonneet eikä niitä myöskään särkenyt lennon aikana! Superia!

Kovasti koitin vilkuttaa ohi ajellessa.

Mutta huh, olihan se muuten pitkä lento. Ohitimme matkalla mm. pohjoisnavan ja Suomen. Pelkäsin lentoa etukäteen aika paljon, mutta miehen innostus Emiratesin upouudesta Airbus A380-koneesta siirtyi pikkuhiljaa minuunkin ja hetki ennen lentoa aloin jo melkein odottamaan, että pääsisin sillä matkaamaan.

Myös sikaluokassa oli tunnelmaa. Ainakin parin GT:n ja nukahtamispillerin jälkeen.

Ja olipas muuten miellyttävä kyyti! Kone oli hiljainen kuin mikä, penkit olivat tavallista leveämpiä jopa sikaluokassa, jalkatilaa oli reilusti ja penkitkin kallistuivat normaalia enemmän. Viihdejärjestelmä toimi moitteettomasti ja näytöt olivat isoja, koneessa oli internet, ruoka oli maistuvaa ja palvelu ystävällistä. Itse lento sujui lopulta oikein mukavasti ja oli huomattavasti miellyttävämpi sekä vaivattomampi kuin vaikkapa yhden pysähdyksen lento Suomeen. Suosittelen siis lämpimästi sekä Emiratesia lentoyhtiönä että tietysti niitä Zeropointin kompressiosäärystimiä niin juoksu- kuin lentotarkoitukseenkin.

Nyt tämä nainen suuntaa hotellin uima-altaalle nauttimaan Dubain auringosta. Kivaa alkanutta viikkoa!

Rahasta, pihistelystä ja tuhlaamisesta

23/04/2015 / A. K. Nikkinen / 11 kommenttia

Mitä olen ymmärtänyt, on bloggaajilla usein vähän sellainen maine, että ovat kovasti tuhlailevaista sorttia. Ja onhan se niin, että jos elämästään esittelee julkisesti vain murto-osan, joka sekin koostuu pitkälti vaatteista, meikeistä ja ravintolaruokailuista, niin syntyyhän lukijalle väkisinkin sellainen kuva, että rahaa palaa ja paljon. Okei, koska en itse kuulu muoti- tai kauneusbloggaajiin enkä oikein sujahda sujuvasti mihinkään muuhunkaan kategoriaan, en tiedä ajatellaanko juuri minusta sillä tavalla. Myönnettäköön kuitenkin, että kyllähän blogissani on jonkin verran saatu seurata matkailua jos ei muuta.

Todellisuudessa olen perusluonteeltani melkoisen – jos en nyt suoranainen saituri – niin pihistelijä ainakin. Tulen avioeron läpi käyneestä perheestä, jossa meillä lapsilla oli kyllä kaikki tarpeellinen, mutta raha oli aina tiukilla. Niin sitä sitten oppi jo pienenä, ettei raha kasva puussa, hankintoja harkitaan, rahaa kannattaa aina olla vähän sukanvarressa eikä kaiken tarvitse olla uutta ja kiiltävää.

Nykypäivänä, kun meillä miehen kanssa molemmilla on jo melko pitkä työura takana, on vakituiset työt ja tulot, niin onhan sitä rahaa käytettävissä enemmän eikä aina tarvitsisi kitsastella ihan joka asiassa. Mutta minkäs minä luonteelleni voin. Juuri joitakin päiviä sitten tulin ruokaostoksilta, kolmen eri kaupan muovipussit mukanani, sillä en ikinä osta kaikkea tarvittavaa samasta kaupasta. Yhdessä kaupassa kun on liha edullisempaa, toisessa kala, kolmannessa maitotuotteet ja neljännessä pesuaineet. En minä tiedä paljonko sillä säästän vuositasolla, satasen vai kolme, mutta kyse on periaatteesta. En ikinä osta kalliilla sitä, minkä saa halvemmalla jostain muualta. Samasta syystä ostan lähes aina vaatteet outlet-myymälöistä enkä edes muista milloin viimeksi olisin käynyt ihan oikeassa ostoskeskuksessa. Treenivaatteet ovatkin oikeastaan ainoita vaatteita, joista saatan maksaa hieman enemmän ja tämäkin siksi, että sillä rintamalla laatua on toisinaan hankala löytää edullisesti ja nämä vaatteet ovat oikeasti kovassa käytössä. Mutta niin, olen siis ihminen, jonka lompakko pursuaa kuponkeja ja etukortteja.

Jep. Olen oikeasti rahaa säästääkseni valmis tekemään ruokaostokset kolmessa eri kaupassa.

Toinen, vähän naurettavakin saituruuden merkki, on kitsasteluni lämmityksen ja ilmastoinnin käytössä. Vedän mieluummin villasukat jalkaani ja paksun hupparin niskaani ennen kuin laitan lämmityksen päälle. Sama juttu helteellä, pyörin kotona lähestulkoon alastomana ja hikoilen kuin sika, mutta ilmastointia en päälle laita. Samalla tavalla säästän vettä, automaattiset kastelijat ovat pois päältä, olen vaihdellut kasveja vähemmän vettä tarvitseviin ja pesen pyykkiä tai astioita vain täysiä koneellisia. Ehkä se on vain käytännöllisyyttä, ehkä saituruutta, en tiedä.

Internet on kuitenkin se paikka, jossa pihistelyni puhkeaa täyteen kukkaan. Ostan lähes kaiken materian kosmetiikasta lähtien netistä. Kahlaan läpi Amazonin, Ebayn ja Craigslistin, etsin ja selaan, ja tuhlaan melko paljonkin aikaa halvimpien hintojen ja parhaimpien diilien löytämiseksi. Tällä tavalla säästän jo ihan oikeastikin sievoisen summan vuodessa.

Toki minulla on myös heikkouteni, sillä pitäähän tytöllä sellainenkin olla. Ja kyllä, se on kai sitten se matkailu, jota täällä blogissakin on nähty. Joskin on puolustukseksi sanottava sen verran, että teen käsittämättömän pitkäjänteistä tutkimustyötä löytääkseni aina ne edullisimmat lennot ja majoituspaikat. Ja jos reissun voi yhdistää miehen työmatkaan, niin aina parempi. Mutta joka tapauksessa, matkailu on se mihin en epäröi törsätä. Katsokaas, kun minusta kokemukset ovat jotain sellaista, joita on hankala mitata rahassa. Siksi se, mitä reissuilla näkee ja kokee, on aina enemmän kuin mitä on sijoittanut lentolippuihin tai majoitukseen. Tai näin minä ainakin järkeilin asian itselleni, kun taas eilen naputtelin nettikaupasta lentoliput maapallon toiselle laidalle. Käväistään nyt Dubaissa ja hikoillaan sitten taas kesä ilman ilmastointia ja syödään halpaa kananrintaa.

Missä asiassa te muut pihistelette, vaikka ei välttämättä olisi tarvetta? Entä mikä on se heikkous, johon rahaa kuluu enemmän?