Olin alle kymmenen vanha, kun olimme etelänlomalla. En enää muista olimmeko tulossa vai menossa tai edes missä olimme, mutta napotin lentokoneen penkissä turvavyö kireällä ja kuulin jonkun sanovan, että edessä olisi ukkosrintama, mutta kiertäisimme sen. Meni hetki ja kone tärisi kovasti, ulkoa ja sisältä kuului mekkalaa, koneen ääniä, kolinaa ja suhinaa. Humps. Ilmakuoppa pudotti konetta rajusti, otti vatsanpohjasta. Pelotti ja oksetti. Joku sanoi, että olimme joutuneet ukkospilven sisään, pitäkää turvavyöt kiinni. Ulkona välähteli ja laitoin silmät kiinni. Jossain rapisi paperipussi. Humps. Joku kiljui, useampi kuin yksi ihminen nyyhkytti. Minua vaan pelotti, ihan hirveän paljon.

En ole 100 % varma muistojeni todenperäisyydestä, mutta näin muistan lennon, jonka jälkeen olen kuulunut siihen 30 % ihmisistä, jotka kokevat lentämisen ainakin jonkin verran pelottavaksi. Tutkimusten mukaan n. 8 % ihmisistä ei lennä lentopelkonsa vuoksi lainkaan. Itse olen päättänyt, etten anna pelkoni rajoittaa menemisiäni, mutta aivan helppoa ei yläilmoissa matkustaminen minulle siltikään ole.

Nousemassa reilut 11 tuntia kestävälle jatkolennolle Uudessa-Seelannissa.

 
Vielä joitakin vuosia sitten en voinut kuvitellakaan, että lentomatkustaisin joskus itsekseni. Arkana ihmisenä jännitin ja pelkäsin kaikkea mitä tapahtuu jo ennen itse lentoa; oikean terminaalin tai lähtöportin löytämistä, turvatarkastuksia, passintarkastuksia, matkalaukun katoamista ja muuta sellaista. Kokemus on kuitenkin tuonut varmuutta ja sen jälkeen kun entiset kauhuskenaariot ovat käyneet toteen; lento on ollut myöhässä, jatkolento mennyt sivu suun ja matkalaukutkin kadonneet, on turha lentokenttäjännitys vähitellen väistynyt ja luotan siihen, että selviän kentän hulinasta itseksenikin. Mutta se lentopelko, se ei valitettavasti ole lentämällä kadonnut.

Mikä lentämisessä pelottaa ja miltä se tuntuu?

En koe lentokoneessa niinkään ahtaanpaikankammoa, pahoinvointia tai terrorismipelkoa, mutta tietoisuus siitä, etten voi vaikuttaa mihinkään tai jäädä kyydistä kesken matkan, on kammottava. Erityisesti pitkät lennot, jolloin lennetään paljon meren yllä, ovat itselleni niitä pahimpia, sillä mihin me muka laskeutuisimme jos tulisi jokin hätä? Pelkään myös erityisesti lentokoneen ääniä (toisinaan myös maassa ollessa, kun kuulen jossain lentokoneen) sekä luonnollisesti kaikkea pompotusta mitä kone lentäessään tekee.

Luokittelisin oman pelkoni sinne lievän ja keskitason välille. Lentopelko aiheuttaa minulle oireita jo ennen lähtöä, sillä saatan olla ärtynyt ja poissaoleva. Kun pelko iskee koneessa, sydämeni hakkaa, kämmenet hikoavat, on kylmä, on kuuma ja pahimmillaan tärisen kauttaaltaan ja olen jokseenkin varma, että tästä ei hengissä selvitä. Jotta käyttäytyisin kuitenkin päällepäin lähestulkoon normaalin ihmisen tavoin, olen ryhtynyt työstämään pelkoani ja opetellut pitämään sen kurissa.

Hyväksi havaitsemiani niksejä lentopelon hallitsemiseen

• Mikäli suinkin mahdollista, käytä ainoastaan sellaisia lentoyhtiöitä, jotka eivät tunnu sinusta epäilyttäviltä. En esimerkiksi itse lennä Air Francella tai AirAsialla.

• Varaa matkalle mukaan hyvät kuulokkeet, jotka sulkevat pois ulkopuolelta kuuluvat äänet. Lentokoneiden viihdejärjestelmät tarjoavat nykypäivänä paljon kuunneltavaa ja katseltavaa ja ovat usein käytössä portilta portille, joten jopa nousun ja laskun äänet saa kuulumattomiin musiikkia kuunnellen.

• Iskikö kohdalle paha turbulenssi? Sulje silmät ja keskity hengittämiseen. Vedä henkeä sisään nenän kautta niin pitkään ja rauhallisesti kuin voit, pidätä hengitystä hetki ja anna ilman tulla rauhallisesti ulos suun kautta. Jatka tätä ja keskity hengitysrytmiin. Sulje ulkopuoliset ajatukset pois mielestä.

• Ajattele, että on ihmisiä, jotka nauttivat lentämisestä! Kun lensin yksin Australiasta kotiin ja jossain meren yllä alkoi pelottamaan, muistelin kuinka innoissaan mies oli ollut siitä, että pääsin lentämään uudenkarhealla ja hienolla, hyvän lentoyhtiön koneella. Ajattelin myös kaikkia niitä muita tuttuja, joiden tiedän pitävän lentämisestä ja yritin näin huijata myös itseni nauttimaan kyydistä.

• Mitä mukavammin matkustan, sitä vähemmän pelottaa. Niinä kertoina, kun olen saanut vallattua koko penkkirivin itselleni, olen pelännyt huomattavasti vähemmän. Tsekkaa lennolle sisään vuorokautta ennen lähtöä. Istumapaikkaa valitessa pidä silmällä kokonaan vapaita penkkirivejä. Varaa tällaisesta rivistä käytäväpaikka, jotka yleensä ovat kaikkein halutuimpia. Mikäli kone ei tule täyteen, saattaa käydä tuuri, ettei viereesi tule ketään. Monilla yhtiöillä on myös ns. economy plus -luokka, joka saattaa maksaa vain satasen tai pari lisää. Näillä paikoilla on enemmän jalkatilaa ja myös penkit saattavat olla leveämmät.

• Kuningas alkoholi. Yleensä alkoholia ei suositella lentopelon taltuttamiseen, mutta itselleni se toimii. En kuitenkaan koskaan juo enemmän kuin kaksi lasillista viiniä, sillä lentokoneessa alkoholin vaikutus, päänsärky ja krapula iskevät normaalia kovemmin. Mikäli lento kestää yli 5 tuntia, nautin alkoholin kanssa ilman reseptiä saatavan nukahtamispillerin. Tätäkään ei yleisesti suositella, sillä se saattaa haitata toimintakykyä hätätilanteessa. Itse luotan kuitenkin ns. ”juopon tuuriin” enkä usko, että lopputuloksen kannalta on paljonkaan merkitystä sillä, olenko koneen hätälaskeutuessa unelias vai en. Tällä tavalla siedän turbulenssia huomattavasti paremmin ja asenteeni kaikkeen ympärillä tapahtuvaan on mukavan leppoisa ”aivan sama”.

• Älä ajattele lentämistä, ajattele määränpäätä. Pyrin tietoisesti välttelemään keskittymistä itse lentämiseen tai siihen, että olen yläilmoissa keskellä valtamerta. Sen sijaan ajattelen läheisiäni ja kaikkea sitä mitä perillä odottaa.

• Ole selvillä faktoista! Mitä enemmän tiedän lentämisestä ja siitä mitä koneessa tapahtuu, sitä rauhallisempana pysyn. Kun mies kertoi lentokoneen lentävän moottoreiden sammumisen jälkeen ainakin kymmenen kilometriä, olin rauhallisilla mielin pitkän aikaa. Sitten tajusin miehen tarkoittaneen, että kymmenen kilometriä alaspäin… Justiinsa! Todellisuudessa ammattitaitoiset lentäjät pystyvät kuitenkin uskomattomiin suorituksiin, vaikka lentokoneeseen tulisikin vikaa.

Mieltä huojentavia faktoja lentämisestä

Koska faktojen tietäminen lentämisestä rauhoittaa mieltä, keräsin netistä tietoa ja pyysin lentäjänä työskentelevää tuttavaani kertomaan hieman siitä, miksi lentomatkustaminen on turvallista – myös silloin, kun jokin menee vikaan.

• Lentomatkustaminen on tilastollisesti moninkerroin turvallisempaa kuin autoilu saati moottoripyöräily.

• Ilmailuala on erittäin valvottua. Koneet tarkistetaan ja huolletaan ennen jokaista lentoa. Myös lentäjiä lisäkoulutetaan jatkuvasti.

• Jokainen lento-onnettomuus on yleensä useamman epäonnisen tapahtuman ketju. Yksittäinen vika tai ongelma harvoin pudottaa konetta taivaalta.

• Turbulenssi ei pudota konetta ja ilmakuoppia voikin ajatella kuin monttuina tiessä. Lentokoneet on suunniteltu kestämään kovaakin turbulenssia – jopa sellaista, jossa kone tuntuu humpsahtavan alaspäin ja irrallaan olevat tavarat lentelevät ympäriinsä.

• Vaikka koneen molemmat moottorit sammuisivat, ei kone putoa taivaalta kuin kivi, sillä matkustajakoneet on varusteltu liito-ominaisuuksilla. Moottorit voidaan myös käynnistää ilmassa uudelleen ”vauhtia ottamalla”, eli jyrkähköllä syöksyllä.

• Salamanisku ei juurikaan vaikuta koneen toimintaan.

• Mitä tahansa kuulet, se todennäköisesti kuuluu asiaan.

• Koneet on suunniteltu lentokelpoisiksi, vaikka moottoreista vain toinen olisi toiminnassa. Lentokoneella voi oikealla tekniikalla siis sekä nousta että laskeutua yhden moottorin turvin.

• Matkustajakoneella voi laskeutua onnistuneesti myös veteen.

• Yhdysvalloissa lentomatkustajien sekaan on soluttautuneina Air Marshalseja, jotka ovat matkustajien turvana mikäli koneessa tapahtuu jotain uhkaavaa tai yllättävää.

 

 

Onkos siellä kuulolla muita lentopelkoisia? Tuntuiko, että kirjoituksestani saattoi olla jotain apua?