Ei sillä, että löhölomissa olisi mitään vikaa, mutta kyllä kunnon aktiivilomakin nollaa arjen paineet. Kolme urheilun ja ulkoilun täyteistä päivää Big Bearilla ajoi asiansa ja olen kuin uudesti syntynyt. Erityisesti vaihtelu treenirutiineihin teki hyvää, sillä perinteisen raudan nostelun sijaan treenit koostuivat erilaisistaulkoaktiviteeteista.

Kyllä näissä maisemissa kelpasi olla aktiivinen!

Oli hienoa herätä aamuisin linnunlauluun ja tajuta, että on koko päivä aikaa reippailla. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsin, aloitin aamuni tunnin hölkällä. En ole viime aikoina turhan paljon juossut ja ensimmäisen aamun hölkkä tuntuikin todella tahmealta. Vasta lenkin jälkeen tajusin miksi. Big Bear sijaitsee noin kahden kilometrin korkeudella merenpinnasta ja tottumattomalle tuolla korkeudella ilma tuntuu jo melkoisen ohuelta. Niinpä myös reilun kolmen tunnin reipas haikkaus 2300 metrin korkeuteen tuntui jo ihan urheilusuoritukselta, varsinkin kun lämmintä oli kolmisenkymmentä astetta.

Päivähaikkaus vuorille.

Yhden pidemmän ja yhden lyhyemmän haikkauksen lisäksi kävimme melomassa Big Bear Lakella. Kaksikkokajakki olikin oiva apuväline hulppeiden rantamökkien bongaukseen eikä kahdenkympin tuntivuokrakaan päätä huimannut.

Mökkibongauksen saldoa kajakin kyydistä.

Untuvikko melontahommissa.

Viimeiseksi ennen kotiinlähtöä kävimme vielä vaijerirata, eli zipline tourilla. Oli muuten superhauskaa liukua puiden lomassa ja metsän yllä vaijerirataa pitkin! Rata koostui kaiken kaikkiaan yhdeksästä hieman erilaisesta liu’usta. Tällaiselle lievästi korkeanpaikankammoiselle sillalta valjaiden ja vaijerin varaan hyppääminen tuntui aluksi ikävästi vatsanpohjassa, mutta kahden ensimmäisen liu’un jälkeen siihenkin tottui ja loppu olikin pelkkää huvia!

Hei me lennetään!

Kaikkia tarjolla olleita aktiviteettejä ei kolmeen päivään saatu mahdutettua, joten seuraavaan kertaan jäivät ainakin maastoratsastus, maastopyöräily sekä vesijetti-ajelut.