Vaikka viimeaikaiset tapahtumat ovatkin olleet melko lamaannuttavia, on ollut pakko potkia itseään persuksille ja ryhtyä hetimiten järjestelemään mahdollista paluumuuttoa Suomeen.
Aikaisemmissa pitkissä muutoissa on maksumiehenä toiminut aina miehen työnantaja. Niinpä itse ei ole muuttojen eteen tarvinnut – tai edes saanut – laittaa montaakaan tikkua ristiin, sen kun on katsellut päältä, kun kaikki tavarat on pakannut, muuttanut ja purkanut joku muu. Nyt kun mannertenvälinen muutto näyttäisi menevän omasta pussista, on tilanne hieman eri.
Jokaisen laivakontin lisäkuution maksaessa lisää, olemme joutuneet vähentämään omaisuuden määrää merkittävästi. Parin viikon myyntirumban jälkeen on huonekaluista jäljellä enää ruokapöytä tuoleineen, sohvat, sänky, viinitynnyri, vitriini ja yksi pieni lipasto. Takapiha on tyhjentynyt, katos pihakalusteineen on poissa, samoin aurinkotuolit ja ruukkuistutukset. Muuttolaatikoiden määrä on puolittunut myytyäni valtavan määrän erinäistä roinaa pihakirppiksellä ja annettuani loput tavarat hyväntekeväisyyteen.
Tavaramäärää pihakirppiksellä.
Ryhtyessäni valikoimaan tavaroita pidettäviin, myytäviin ja pois annettaviin, ajattelin sen olevan henkisesti kova paikka, mutta toisin kävi. Olo on vain keventynyt tavaramäärän vähentyessä, aivan kuin koko elämässä olisi käynyt pieni muutoksen ja puhdistuksen henkäys.
Vihdoinkin olen saanut laitettua kiertoon hyvällä omallatunnolla kaikki ne tavarat, jotka oli hankittu edellisiin asuntoihin väliaikaisratkaisuina tai jotka pahimmillaan olivat kulkeutuneet Suomesta saakka muuttokuorman mukana kuusi vuotta sitten, eikä niihin sen koomin oltu kajottu. Nyt saivat lähteä taulut, jotka eivät olleet päässeet seinälle enää vuosikausiin, huonekalut, jotka olivat jääneet jälkeen edellisiltä asukeilta, tarjoiluastiat, joita ei lopulta käytetty edes juhlissa sekä petivaatteet ja verhot, joiden kuosista en koskaan oikein pitänyt. Yllätyin itsekin, kuinka paljon ylimääräistä roinaa nurkissa oikeastaan oli, vaikka olen jo vuosia kuvitellut laittaneeni kaiken turhan kierrätykseen.
Tavaramäärää odottamassa kierrätysautoa.
Sen sijaan, että olisin surrut tavaroista luopumista, olen kohdistanut kaiken surun ja yleisen surkeuden ehkä ylitseampuvastikin viherkasveista luopumiseen. Kun eräänä aamuna juoksulenkiltä palattuani huomasin pöydällä nipun seteleitä ja totesin banaanipuuni lähteneen uuteen kotiin, vaivuin puoleksi tunniksi sohvankulmaan itkeskelemään kohtalon kurjuutta. Niin kai se on, että vaikka miten koittaisi olla reipas, löytää pahaolo aina jonkin väylän ulos päästäkseen. Ja hyvä niin. Sen verran koville banaanipuusta luopuminen kuitenkin otti, että mandariinipuun ja orkideat aion antaa ystävilleni ”muka-hoitoon”.
Banaanipuu. Nyyh.
Onneksi ei kuitenkaan ole tarvinnut luopua ihan kaikesta. Olemme päättäneet pitää kaikki laadukkaammat huonekalut, uudemmat astiastot, rakkaimmat sisustustavarat ja kyllä, suuren osan joulukoristeista. Vaikka tavaraa on paljon annettu ja myyty pois, on jäljelle jäänyt takuulla kaikki mitä uuden kodin perustamiseen aikanaan tarvitaan.
Nyt vaan tarvitaan se uusi koti. Tai edes se uusi kotimaa, näin aluksi.
Onnenpäivä 
voi ei voin kuvitella miltä tuntuu ,aika elävästikin minulta meni avioerossa koira,koti ja irtaimisto ja olen hetkellisesti palannut Suomeen miettimään mitäs sitten minne seuraavaksi koitetaan koti laittaa.karuinta kaikessa on ollut luopua kodilta tuntuneeseen kulttuurista..ja todeta ettei suomi vaan ole mun paikka vaikka kuinka olisi kiitollinen kaikesta hyvästä elämässä ikävä on Meksikoon niin kova etten tiedä olenko käsitellyt edes asiaa tarpeeksi.haluan ajatustasolla kuitenkin uskoa ettei elämä ole niin lopullista ja vakavaa vaikka välillä siltä tuntuukin..ikävöin ruukkukasveja ja puutarhaani niin kovin myös ..voimia muutokseen ❤️💜
TykkääTykkää
Mä en yhtään tiennyt, tosi ikävä kuulla 😦 Mä uskon, että kaikki elämässä on vain vaiheita, yksi vaihe alkaa, toinen loppuu eikä siihen aikaisempaan vaiheeseen voi koskaan enää sellaisenaan palata. Siksi pitää osata ja yrittää nauttia kustakin vaiheesta sillä hetkellä kun sitä eletään. Voimia ja rakkautta sinne ❤
TykkääTykkää
En oikein vieläkään usko että tämä on totta! Sain vasta äsken vastattua edelliseen postaukseesi asian tiimoilta. Harmitus on niin suuri teidän puolesta…
Vaikea edes kuvitella mitä olette joutuneet käymään läpi ja konkreettisesti pakkaamaan elämänne laatikoihin. Ihan kun tavan muutossa ei olisi ollut jo tarpeeksi hommaa… Jotenkin osasin kyllä samaistua tosin noiden kukkien osalta samaan tilanteeseen, kun vuosi sitten niitä hoitoon kavereille vietiin. Hassua, mutta niistä oli kaikkein vaikeinta luopua, vaikkei meidän tilannette voi mitenkään verrata tähän. Ja ehkäpä lohtuna, että parin kuukauden kuluttua unohdinkin jo niiden tärkeyden ja oikeastaan olemassa olonkin. Luotin että siellä ne selviää! Ja niin selviitte tekin ❤
TykkääTykkää
En mäkään oikein osaa uskoa, että tässä tosiaan käy näin. Elättelen vaan toiveita, että jotain uutta kivaa tulee eteen pikinmiten tai että mies löytää nopeasti töitä täältä ja voitaisiinkin jäädä. Olen kyllä tässä tohinassa ajatellut teitä ja teidän reissua ja miettinyt, että olisiko tässä nyt sellainen hetki, että mekin voitaisiin ottaa tuollainen irtiotto ja lähteä sinne Balille juomaan halpaa olutta. Ehkä, ehkä. Jotenkin kun ajattelen tulevaa talvea, niin ajatus houkuttelee kovastikin.
TykkääTykkää
Tsemppia muutokseen, Anne!! Olen kokenut itse miten henkisesti puhdistavaa on tavaroista luopuminen.Olemme niin monta kertaa muuttaneet osavaltioitten valia etta aina 2-6 vuoden valein tulee totaalinen siivous kaikesta jota ei edes muista omistaneensa. Ei se tavara ilostuta jonka olemassaolosta viestii vaan satunnainen hakumatka ullakolle. Nyt meidat ymparoi vaan ne rakkaat, hyvaksi havaitut ja paremmat tavarat ja huonekalut.Sulla on se mahtavan hyva juttu tassa asiassa etta et ole asiaa yksin tekemassa vaan miehesi kanssa. Kaksin on aina helpompaa. Parin vuoden paasta nauratte koko kaaokselle olittepa sitten Dubaissa tai Tampereella! Onnea matkaan,suuntautuinpa se matka minne tahansa!!!
TykkääTykkää
Onneksi meitä tosiaan on kaksi ja ollaan vieläpä tosi hyvä tiimi aina katastrofitilanteissa (alkaa olla kokemusta…). Kun toinen keskittyy hoitamaan yhtä asiaa, hoitaa toinen sujuvasti toista asiaa ja sillä tavalla sitten otetaan pikkuhiljaa tilannetta haltuun. Pääasia, ettei kummankaan tarvi tuntea olevansa tilanteessa yksin tai joutuvansa hoitamaan kaikkea itse.
TykkääTykkää
Vaikuttaa tosi ihanalta toi teidän asuinalue ja varmasti monen vuoden jälkeen haikea lähteä. Varsinkin ku tuli tää tilanne ihan yllättäen. Mutta, jos olette tosiaan asiaa pohtinut niin joskus se potku tulee ulkopuolelta kun ei itse pysty tekemään päätöstä. Kuten edelläkin on kommentoitu, hyvä, että teitä on kaksi tässä tilanteessa ja olette sanomasi mukaan hyvä tiimi. Uskon sen, tsemppiä!! ❤
TykkääLiked by 1 henkilö
Tsemppiä tsemppiä! Ei se kyllä ollenkaan mahdotonta ole, että vielä löytyy jotain. Tuttavapariskunnalle kävi samat viime vuonna ja töitä löytyi kuin löytyikin parin kuukauden sisällä, ja sai siirrettyä viisumin uudelle firmalle. Toivottavasti olette katselleet myös täältä pohjosempaakin, täällä ainakin haku on kova… pitää vaan sattua se oikea kohdalle. Ja jos ei löydy, niin ehkä teille on tarkoitettu joku uusi jännä seikkailu! Pidän peukkuja!
TykkääTykkää
Huhuu.. Miten siellä menee? Toivottavasti kuiteskin ihan ok?! Vakkarilukija täällä pohdiskelee.
TykkääTykkää
Hei! Taisin jo aiemmin jotakin kirjoitustasi kommentoida. Nyt en malta olla lisäämättä tähänkin 🙂
Kuten kerroin, omaisuuteni vaihtaa omistajaa. Kotonani ramppaa porukkaa ja jokainen vie mukanaan milloin mitäkin. Mutta joku toikin jotain.. mies joka toissapäivänä osti jotain, osti tänään lisää ja kappas.. toi mustikoita tullessaan. Monen vuoden jälkeen tein pullataikinan, ihan perinteisen, koska juuri sitä olen kaivannut. Tein mustikkapiirakkaa ja tavallisia voisilmäpullia. Mies kehui ja sanoi, ettei eläissään ole saanut niin hyvää ja pehmeää pullaa (on ollut tuotekehittäjänä Moilasen leipomossa 😀 )
Tämä ei kuitenkaan ollut se, mitä halusin sanoa.
Olen joulunlapsi, jousimies 😉 Joulu on aina ollut vuoden tärkein juhla minulle. Viime joulu oli ”hiukan” surullinen, jouduin olemaan kaukana perheestäni ja se oli ensimmäinen jouluni ilman rakkaitani. Tein toki jouluruokaa ja uunista otettuani kaikki, joululaatikot ja pikkuruinen kinkkurullani levisivät pitkin lattioita. Saatiin siitä kaavittua kuitenkin vähän maistiaisia…
Asiaan.. Joulukoristeeni ovat olleet todella rakkaita. Olen säästänyt kolmen lapseni tekemät joulukoristeet, heille tuomani lahjakoristeet jne. jne. Ja niitä on kuulkaa PALJON.
Juuri äsken, sain kyselyn, vieläkö ovat myynnissä. Kyllä vain. Sunnuntaina rouva tulee niitä hakemaan. Lapseni eivät halua ”turhaa” roinaa koteihinsa 😦
Rakkaimmat koristeet laitoin pieneen laatikkoon, laatikkoon jossa on 20-vuotiaan kuopukseni ristiäispuku.
Toivotaan ensi joulusta parempi. Mukavaa viikonloppua!
Eija
http://www.rantapallo.fi/eija
https://www.facebook.com/toscananauringonallajavahanmuuallakin
TykkääTykkää