En voi sanoa, etteikö elämä olosuhteisiin nähden olisi varsin hyvällä mallilla. Kun elämässä menee yhtäaikaa sekä työ, koti että oleskelulupa maahan, johon olet vuosikausia elämäsi rakentanut, voisi tilanne olla huomattavasti katastrofaalisempi kuin se tällä hetkellä on.
Kiitos tiiviin ulkosuomalaisyhteisömme täällä Kaliforniassa, näiden mahtavien kanssasuomalaisten ja ystävien, järjestyi paitsi säilytyspaikka tavaroillemme, myös katto pään päälle meille itsellemme siksi aikaa, kunnes päätämme mihin suuntaan lähdemme.
Liekö koskaan voin tarpeeksi korostaa sitä, kuinka tärkeää muiden ulkosuomalaisten tuki ja apu maailmalla asuessa voikaan olla. Vaikkei avuntarve aina niin radikaalia olekaan kuin se on itsellemme viimeisten viikkojen aikana ollut, voi toisen suomalaisen apu olla toisinaan tarpeen pienemmissäkin asioissa. On tilanteita, jotka vain toinen suomalainen voi ymmärtää, vasta maahan muuttaneen voi olla helpompi ystävystyä ensin suomalaisten kuin paikallisten kanssa, lapsi saattaa tarvita omaa äidinkieltään puhuvaa lapsenvahtia ja milloin mikäkin pikkuasia vaatii hoitamista eikä oma kielitaito vaan riitä.
Kun itse muutimme Kaliforniaan vajaat kuusi vuotta sitten, olivat muiden suomalaisten neuvot kullankalliita. Opin pian missä kaupassa kannattaa käydä, mistä hankitaan taloon sähköt, kaasu ja vesi, kuinka päästä elämän alkuun ilman luottopisteitä, mitä riisiä käytetään riisipuuroon, missä on maan parasta jäätelöä, miten ruisleipää leivotaan, kuinka ravintolassa tipataan ja paikalliset suomalaisethan ne minut lopulta opettivat autoakin ajamaan. Ilman heitä en tänä päivänäkään tietäisi kuinka Vegasissa vedetään kännit puoli-ilmaiseksi.
Uskon karmaan, siihen että kiertoon laitettu hyvä palaa takaisin siinä missä pahakin. Olen yrittänyt itse auttaa muita ulkosuomalaisia aina kun se on ollut mahdollista, tarjota kattoa pään päälle ja jakaa matkan varrella oppimiani kokemuksia ja niksejä eteenpäin sekä tietysti sitä ruisleivänjuurta. Ehkä se hyvyys on nyt tulossa takaisinpäin, tiedä häntä. Olo on kuitenkin myrskynsilmässäkin sellainen, että jotain olen elämässäni tainnut tehdä oikein.
Auttakaa ihmiset toisianne, opastakaa ja tukekaa, niin Suomessa kuin etenkin täällä maailmalla. Vaikkei se sama ihminen koskaan pystyisi maksamaan kiitollisuudenvelkaansa takaisin juuri sinulle, löytää hyvä kyllä takaisin lähettäjänsä luokse jotain toista kautta.
Kuvat: Morgan pass trail, Mammoth Lakes, Kalifornia
Mahtava kirjoitus, ja mahtavia ihmisia olette molemmat! Aivan ihanaa lukea, etta olette loytaneet paikkanne myrskyn silmassakin, ja en kylla epaillyt sita hetkeakaan. Karma tulee elamassa aina takaisin 🙂 paljon rakkautta ja haleja, ja todella toivon etta nahdaan viela kun molemmat olette viela taalla.. tai sitten jossain muualla pain muailmaa! Love u!!!
TykkääTykkää
Hienoa, että olette saaneet apua ja myrskyn silmässä itsekin joskus olleena niin siellä saa rauhassa hengähtää ennen kuin taas riepotellaan. Sitä ei heti uskoisi. Samassa tilanteessa en ole ollut kuin te, mutta suomalaisista uskon nimenomaan ulkomailla ja tiukassa paikassa se yhteishenki nousee. Valitettavasti täällä Suomessa ei samaa yhteishenkeä aina huomaa. Ehkä suomalaiset on tottunu tiukoissa paikoissa yhdistään voimansa, mutta muuten ollaan sitten enemmän itsekseen. Ulkomailla tuokaan ei päde kun ollaan tavallaan vieraalla maalla koko ajan. Mutta nauti noista maisemista niin kauan kuin voit!
TykkääTykkää
Uskon itse samaan ja autan aina minkä voin.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille!
Eija
http://www.rantapallo.fi/eija
TykkääTykkää