Täällä ollaan taas tukevasti koti-Suomessa, mutta palataan vielä hetkeksi rapakon taakse. Minulta nimittäin kysytään aika useinkin matkavinkkejä Kaliforniaan, että mihin kannattaisi mennä ja mitä nähdä. Olen täällä blogissa kertonut kai jo kyllästymiseen asti Kalifornian vuoristomaisemista (täällä, täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä, näin muutamia mainitakseni), mutta en muista koskaan maininneeni Kalifornian rannikkoa pitkin kiemurtelevaa rantatietä, Highway 1:stä.
Ajelimme tuota tietä pitkin Orange Countysta Bay Arealle viime viikolla ties monettako kertaa ja aina vaan hulppeat maisemat, rantakallioon lyövä aallokko ja tien toisella puolella kohoava vuoristo jaksavat mykistää kauneudellaan. Jos siis olet aikeissa matkata San Franciscon ja Los Angelesin, tai vaikkapa San Diegon välillä, suosittelen vuokraamaan auton ja ajamaan tämän matkan lentämisen sijaan.
Vaikka tie kulkeekin koko Kalifornian päästä päähän ja olisit aikeissa ajaa vain pätkän Los Angelesista San Franciscoon tai päinvastoin, kannattaa tähänkin matkaan varata aikaa varmuuden vuoksi 12 tuntia. Vaikkei kilometrejä matkaan mahdukaan kuin reilut 700, venyttää muu liikenne matka-aikaa merkittävästi, välillä täytyy käydä syömässä ja maisematkin ovat sellaiset, että niitä täytyy pysähtyä tämän tästä ihailemaan.
Juuri tuon muun liikenteen mukanaan tuoman aikakertoimen vuoksi kannattaa aikataulu suunnitella tarkoin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että etelässä Santa Barbara – Malibu – Los Angeles – Orange County – San Diego -akselilla ja pohjoisessa San Franciscon lähistöllä oloa kannattaa vältellä ruuhka-aikoina, sillä pahimmillaan liikenne voi silloin kuusikaistaisella moottoritielläkin seisoa käytännössä paikoillaan. Yleensä vähiten ruuhkaisat ajat ovat arkisin n. klo 10-14 välisenä aikana ja illalla klo 20 jälkeen. Mutta yksin ei tarvitse ajella silloinkaan, sillä liikennettä on suurkaupunkialueilla aina.
Kaupunkialueiden ollessa tällä reitillä lähinnä pakollinen paha, löytyy kaikki näkemisen arvoinen pääasiassa niiden ulkopuolelta. Maisemat ovat ehkä kaikkein hulppeimmat Big Surin alueella, mutta muuallakin riittää katseltavaa, kuten esimerkiksi San Simeonissa, jossa voi ihmetellä rannalla köllötteleviä merileijonia.
Etenkin alkukesästä kannattaa ottaa huomioon, että Kalifornian rannikolla voi olla runsaastikin mereltä nousevaa sumua, joka häviää vasta iltapäivän tunteita – jos aina silloinkaan. Sumua oli myös meidän matkallamme viime viikolla, etenkin pohjoisessa, jossa auringon laskiessa mereltä nousevaan kosteuteen sotkeutui sisämaasta puskeva metsäpalojen savu. Tunnelma oli aavemaisen kaunis ja ilma kostean kolea. Vaikka lähtiessämme lämpötila Orange Countyssa oli +30, kuvasin 9 tuntia myöhemmin Big Surin maisemia reilun kymmenen asteen lämpötilassa shortseissa ja topissa hytisten.
Vaikka reissuun kuluukin lomasta heittämällä yksi kokonainen päivä, niin suosittelen lämpimästi! Tarjoaahan tuo taipale kuitenkin hivenen erilaisia rantamaisemia kuin on matkalla Hangosta Ouluun.
Kuvat: viime viikolla Big Surista.
Onnenpäivä 
Oi joi, toi on vaan niin kaunis tien pätkä ❤ Ja miten upeita kuvia usvan kera, vau!
Ps. miten raskit tulla takaisin…?
TykkääTykkää
Ei ollut ihan hirveästi vaihtoehtoja 😀
TykkääTykkää
Sumusinikuvat ovat ihan parhaita ! Komeaa katseltavaa, jospa joskus pääsisi itsekin tuolle tielle…
TykkääTykkää
Sattui loksahtamaan kaikki palaset paikoilleen tuona päivänä. Tietty toivon, että jatkossa jäisi ne maastopalon savut pois 😛
TykkääTykkää
Tämä on kyllä kerta toisensa jälkeen upea reitti! Tai no, en mä ole kuin kerran ajanut, mutta Big Surin alueella on hengailtu useammin. Sumu tekee paikasta tosiaan kauniin, mutta joskus ikävästi on maisemien tiellä.
Me ajettiin aikoinaan San Franciscosta Santa Monicaan käyttäen vain tätä tietä. Ensin Skyline Boulevardia SF:sta, sitten Pacific Coast Highwaylle. Meillä meni juurikin tuo 12 tuntia, mutta siihen mahtui vain yksi pysähdys. Ei siis mitään muita vessa- tai ruokataukoja, ei edes maisemien takia pysähtelyä. Ajankohta oli heinäkuussa. Liikenne ei seisonut kertaakaan. En tiedä, ajettiinko me vain hitaasti vai mitä, mut mä en suosittele kellekään koko matkaa yhden päivän aikana suoritettavaksi, ellei ole tosi hard core autossa istuja, haha. Meillä oli mm. suun kostuttaja -tabletteja mukana, ettei tarvi juoda vettä ja joutua pysähtymään vessaan 😀 Toki jos jossain vaiheessa antaa vain periksi ja siirtyy nopeammalle tielle, matka sujuu joutuisammin. Muistelen, et 1-tie menee välillä keskellä aika tylsiä peltoja. 😉
TykkääTykkää
Toi Skyline Blvd alkupäässä on kyllä hidas ajettava, on tullut sitä aikoinaan San Josessa asuessa rukattua moottoripyörällä aika paljonkin (ja todettakoon tähän väliin, että juuri iski pieni kipu rinta-alaan, ettei voi enää siellä ajella…). Tällä kertaa me siis skipattiin se pätkä, koska koukattiin Gilroyn kautta laaksoon.
Kaikkein nopein reitti SF – LA on tietty viivottimella vedettyä vitosta pitkin, ja sitä mekin ajettiin takaisin päin. Mutta luoja, että se on sekä tylsä, kanssa-autoilijoiden vuoksi hermoja raastava että äärimmäisen pahanhajuinen reitti! Siinä vaiheessa, kun paskanhajun voi kokea kahdella aistilla yhden sijaan, eli nähdä paljaalla silmällä, on se melko tajunnan räjäyttävä kokemus. No, onneksi sentään istuttiin tällä kertaa autossa eikä moottoripyörän selässä. Mutta joo, tästäkin tiestä voisi kirjoittaa ihan oman juttunsa 😀
TykkääTykkää
Hei ajettiin tuo reitti heinäkuussa 2012 miehen kanssa ja suosittelen ajamaan rantatietä koko matkan! Miksi ihmeessä mennä moottoritielle ollenkaan. Varsinkaan, jos ei ole kauhea kiire. Moottoritie menee vieressä, mutta jo sen verran sivussa, että en tiedä näkyykö sieltä edes maisemat kuinka hyvin. Me mentiin koko matka ihan rannikkoa myöten pienempää tietä eikä ollut kyllä ruuhkaa vaan sai rauhassa ajella ja pysähtyä ihailemaan maisemia.
TykkääTykkää
Upeita kuvia olet saanut! Me ollaan varmaankin oltu aina iltapäivällä parhailla paikoilla kun ei ole tuollaista sumuverhoa ollut, ja viimeksi ajettiin jopa vesisateessa (en suosittele, kiviä tippui tielle koko ajan) joten sillä reissulla kuvat oli vähän niin ja näin. Mutta kaunistahan siellä on vaikka sataisi vanhoja mummoja hameet korvissa, kuten isäni tapaa sanoa. http://www.paulagaston.com/viinilaaksonviemaa/kalifornian-pacific-coast-highway-vesisateessa
TykkääTykkää