Kuka muka ihan oikeasti haluaisi asua Kiimingissä?

Tässä jo muutama tovi takaperin sain blogiini kommentin, jossa ihmeteltiin, että kuinka kukaan haluaa elää täällä jossain ei missään, viitaten ymmärrykseni mukaan nykyiseen asuinpaikkaani Kiiminkiin (joka muuten nykyisin on osa Oulua). Koska olisi täyttä typeryyttä lähteä väittelemään siitä, mikä kenenkin mielestä on tai ei ole ”jossain”, kerrottakoon sen sijaan siitä, kuinka minä täällä pohjoisen tähden alla jaksan asua.

200916_1

Minua on viime aikoina lohduteltu useammankin kerran toteamalla, että ”eihän sitä tiedä vaikka nopeastikin pääsisitte muuttamaan työn perässä taas johonkin muualle, etelään tai ulkomaille”, saaden Kiimingissä asumisen kuulostamaan lähinnä vankilatuomiolta, joka ei auta kuin kärsiä ennen elämässä eteenpäin pääsemistä.

Itsehän en lähtökohtaisesti tykkää ajatella lähtemistä ennen kuin olen kunnolla edes saapunut. On toki luonnollistakin ajatella, että ihminen, jolla 90210 Beverly Hills on juuri muuttunut 90900 Kiimingiksi, saattaisi hyvinkin olla asian vuoksi hajalla. Ja ehkä olisinkin, ellei tässä välissä olisi ollut reilun puolen vuoden ajanjaksoa, jolloin en oikeasti asunut missään, ainakaan tositarkoituksella. Uskokaa kun kerron, että kun ei ole kotia, työtä tai muutakaan tarttumapintaa mihinkään paikkaan muutamaan hetkeen, sitä oppii kummasti arvostamaan asioita kuten koti, olipa se missä tahansa, vaikka sitten Kiimingissä.

Vaikka todellisuudessa asuinpaikan vaihtuminen lähivuosina onkin ihan mahdollista, haluan ajatella, että juuri nyt olen siinä paikassa missä minun kuuluukin olla ja on parempi nauttia elämästä nyt eikä sitten joskus tulevaisuudessa. Tämä elämän mittainen seikkailu tapahtuu nimittäin juuri tällä hetkellä ja aion ottaa siitä kaiken irti; nauttia maaseudusta, puhtaasta ilmasta, oikeasta talvesta, kauniista luonnosta, ison talon kotitöistä ja omasta rauhasta. Sillä kaikkien eri asuinpaikkojen ja niiden tuomien kokemusten arvo on rahassa, väkiluvussa, baarien ja ruokakauppojen määrässä mittaamatonta.

200916_2

Mitä minä sitten teen täällä, ei missään? Kaupungin kerrostaloasuntoon verrattuna omakotitalo teettää enemmän töitä, etenkin kun käytössä ei ole meksikolaista puutarhuria ja lämmityskin hoidetaan pääosin itse takkaa ja leivinuunia lämmittämällä. Sekä minulla että miehellä on myös tämä vapaa-aikaa rajoittava tekijä ja elintason varmistava asia nimeltään työ, joka vaatii oman aikansa ja panoksensa. Ja kun on palkkatuloa, niin rahansa voi tuhlata jossain kylän kolmesta ruokakaupasta, joiden valikoima kattaa kyllä omaa kokkaustaitoani vastaavat tarpeet. Tässä kylällä on myös erinomaisen hyvin varusteltu kuntosali, josta on hyvää vauhtia tulossa toinen kotini ja polkupyörällä ja juostenhan pääsee polkuja ja teitä pitkin niin pitkälle kuin kunto kestää. Ja jos elämältäni haluan jotain Kiimingin tarjontaa eksoottisempaa, on Ouluun vain parinkymmenen minuutin ajomatka ja sieltähän lennän vaikka Timbuktuun jos sille päälle satun.

Vaikka maisemat ovat erit ja aurinko paistaa harvemmin kuin Kaliforniassa, en voi sanoa, että elämäni olisi sisällöltään merkittävästi muuttunut Kiiminkiin muuttamisen jälkeen. Treenaan, syön, työskentelen, teen kotitöitä ja nautiskelen kotielämästä siinä missä ennenkin. Ainoa asia missä näin ensialkuun on vajausta, on sosiaalinen elämä, mutta onneksi tulen loistavasti toimeen itseni ja mieheni kanssa.

200916_3

Yhteenvetona sanoisin, että siinä asuuko jossain vai ei, on kyse enemmänkin asenteesta kuin maantieteellisestä sijainnista. Jos suhtautuu elämään seikkailuna, haluaa nähdä ja kokea mahdollisimman paljon ja oppia jotain itsestään ja maailmasta matkan varrella, sitä osaa suhtautua paikkaan kuin paikkaan avoimin mielin ja ottaa sen tarjoaman kokemuksen vastaan rikkautena. En sano, etteikö tulevaisuudesta pitäisi haaveilla, mutta sitä odotellessa kannattaisi kuitenkin nauttia nykyhetkestä.

Missä sinä asut, et missään vai juuri oikeassa paikassa?

 

 

30 kommenttia artikkeliin ”Kuka muka ihan oikeasti haluaisi asua Kiimingissä?

  1. Mä olen siitä onnekas että olen lyhyen 23-vuotisen elämäni aikana saanut asua neljässä maassa: Olen alunperin aivan pikkuisesta kylästä maaseudulta kotoisin mutta asunut Keski-Euroopan pääkaupungeissa, Ruotsissa ja nyt viidettä vuotta Briteissä. Mua suoraansanottuna ahdistaa ajatus takaisin Suomeen muuttamisesta, koska olen kasvanut aikuiseksi ulkomailla ja asunut täällä pidempään kuin Suomessa. Jopa Helsinki tuntuu pieneltä, ja paluu omaan pikkukylääni keskellä ei-mitään olisi varmaan aikamoinen shokki. Aina kun ajattelen elämää Suomessa, ja varsinkin maalla, niin mielessäni on kuitenkin niitä kultaisia lapsuuden muistoja: hiihtolenkkejä melkein takapihalla, sitä että sai juosta ympäriinsä kavereiden kanssa, pyöräillä joka paikkaan, missään ei ollut vaarallista. Kesällä uitiin joka päivä, ja muutenkin touhuttiin ulkona. Siis sehän on ihan täydellistä. Koska olen kuitenkin itse kasvanut meiningillä että nyt muutetaan, aina vaan isompiin kaupunkeihin, kauemmaksi ja sitten tunnettuihin kouluihin ja yliopistoihin ja aina vain ”pois” ja ”parempaan” mulle tulee joskus tunne, että miten kukaan voi olla tyytyväinen elämään koto-Suomessa. Että se tavallinen elämä on jotenkin ”luovuttamista”, mikä ei tietenkään ole totta. Enkä meinaa tätä pahalla, mua nimittäin harmittaa tavallaan että tämän elämäntyylin myötä ihan normaali, ihana kotiarki Suomessa tuntuu jotenkin, noh, tyhjältä. Toivon usein että mulla ei olisi tätä tunnetta, toivon että voisin itse myös elää sellaista elämää mutta toisaalta tiedän, että tällä hetkellä se ainakin tuntuu aika mahdottomalta. Onneksi meitä ihmisiä on erilaisia, ja jotkut sopii täydellisesti elämään Suomen maaseudulla ja toiset taas jossain ulkomailla kaupungeissa. Ja toisaalta kun suomalaiset ehkä aina himoaa ulkomaille lomillle niin mun ultimate, täydellinen kesäloma on jossain pikkukylässä Etelä-Suomessa, missä voi hiihtää vaikka missä vaatteissa ja kaupunkiin mennään kaukoliikenteen bussilla. Se on mulle sitä luksusta. Ja ei sitä, tiedä, ehkä mäkin olen 10 vuoden päästä takaisin Suomessa ja omakotitalossa hiihtelemässä lasten kanssa. Ei sitä ikinä tiedä!

    Tykkää

    • Edelliselle sanoisin, että olet vielä aika nuori, tai siis siltä minusta sinua kymmenen vuotta vanhempana tuntuu. 🙂 En missään nimessä tarkoita tätä ikäkommenttia vähättelevänä, en ollenkaan. Tarkoitan vain, että saattaa olla, että juuri tällä hetkellä 23-vuotiaana sinulla on elämässä ihan eri kiinnostuksenkohteet kuin mitä ne tulevat olemaan kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua, jolloin ajatus asumisesta Suomessa tai, ken tietää, vaikka jopa siellä omalla pikku kotipaikkakunnallasi ei välttämättä tunnu lainkaan hullummalta. On myös ihan mahdollista, että jäät maailmalle suurempiin ympyröihin, ja sekin on hyvä eikä siinä ole mitään vikaa. 🙂 Mutta kyllä ikä myös useimmilla muuttaa perspektiiviä ja kiinnostuksenkohteita. Se, mikä sinua nyt ahdistaa, voi olla myöhemmin elämässä juuri se, mitä haluat.

      Tykkää

    • Mä komppaan Nimetöntä kommentoijaamme, että varmaan nuoruudellakin on jotain tekemistä tuntemustesi kanssa. Ja tosi asia on se, että olet asunut ulkomailla niin pitkään ja kasvanut siellä aikuiseksi, että miten Suomessa asuminen lopulta voisi tuntuakaan muulta kuin tyhjältä. Eihän täällä varsinaisesti ole sinulle ”mitään”, kun kaikki on tapahtunut jossain muualla.

      Ihmisillä on aika useinkin taipumus ajatella omaa elämäänsä ”erilaisena” ja muiden elämää ”tavallisena”. Tämä tietysti johtuu siitä, että oma elämä muokataan omia mieltymyksiä vastaavaksi ja silloin muiden valitsema polku tuntuu tavalliselta tai tylsältä. Todellisuudessa meidän monenkaan elämä ei ole niin erilaista ja jonkun silmissä se on aina tavallista. Ellei nyt sitten oikeasti satu asumaan jossain avaruusasemalla 🙂

      Tykkää

  2. Ihana kirjoitus! Asun tällä hetkellä kodissa, jonka jaan minulle rakkaan ihmisen kanssa. Ja sehän riittää! Elämän ja arjen sisältö riippuu täysin omasta asenteesta ja viitseliäisyydestä.

    Tykkää

  3. Asun tällä hetkellä suurkaupungissa ulkomailla. Haluaisin asua maaseudulla Suomessa, mutta töiden puolesta se ei ole tällä hetkellä mahdollista. Onneksi työt on kivoja. Ei haittaa, vaikka elämisen laatu asuinpaikan suhteen on vähän heikkoa, koska elämässä kaikki ei ole aina justiin hyvin, täytyy hetkessä elämisen lisäksi miettiä myös isoa kuvaa ja huolehtia että lasi on enempi täysi kuin tyhjä — eli täyttää elämää sitten muulla laadulla jos asuinkaupunki ei sitä tarjoa. Nauti luonnosta ja liikkumisesta ja raikkaasta ilmasta!

    Tykkää

    • Aikansa kutakin 🙂 Niin mä aina yritän ajatella, että tää on nyt tätä ja joskus ehkä on jotain muuta. Mä olen vähän semmonen tyyppi, että vaikka asuinpaikka ei ehkä just olisi se optimaalisin, niin mä keksin kyllä aina jotain jolla kääntää asiat parhain päin 🙂 Joku skeptisempi voisi sanoa sitä itsensä huijaamiseksi, mä sanon sitä mieluummin elämästä nauttimiseksi.

      Tykkää

  4. Juurikin näin, kiteytit sen juuri oikein; ”Vaikka todellisuudessa asuinpaikan vaihtuminen lähivuosina onkin ihan mahdollista, haluan ajatella, että juuri nyt olen siinä paikassa missä minun kuuluukin olla ja on parempi nauttia elämästä nyt eikä sitten joskus tulevaisuudessa.”
    Koskaan ei tiedä mihin elämä taas kuljettaa, on hienoa jos pystyy olemaan läsnä juuri siinä hetkessä. Vaikkakaan kiiminki ei ole kalifornia, sieltäkin löytyy omat hyvät juttunsa, ihan joka kolkasta löytyy 🙂 Itse usein maata vaihtaneena on oppinut että paratiisia ei ole (ei edes kaliforniassa;) On itse luotava se paratiisi, joka paikassa tulee arki vaikkakin se on eri ihmisistä ja kulttuureista muovautuvaa, on rikkaus saada kokea erillaista!!! Nauti juuri siellä missä nyt olet, huomisesta ei tiedä 🙂
    Terkut Seattlesta:)

    Tykkää

    • Ei ole paratiisia ei ja kahden täysin erilaisen paikan vertailu on vähän pöljää. Siksi mä en oikeastaan vertaa Kiiminkiä – tai koko Suomea – millään tasolla Kaliforniaan. Molemmissa paikoissa on puolensa ja välillä ne parhaat puolet ovat vieläpä toisensa vastakohtia, kuten Kalifornian ikuinen kesä ja Suomen neljä vuodenaikaa 🙂

      Terkkuja takas! Seattle on IHANA! ❤

      Tykkää

  5. Tuttu tunne! Olen asunut ympari maailmaa suurkaupungeissa reilut 15v, myos aurinkoisessa Etela-Kaliforniassa. Kokeilin hetken asumista Suomessa maaseudulla ei kovin kaukana paakaupunkiseudulta mutta ei ollut minun juttuni vaikkakin tuntui etta siella piti olla vahan aikaa nauttimassa hiljaisuudesta, puhtaudesta seka ylisyomalla karjalanpiirakka- ja korvapuustikiintion. En viihtynyt, monestakin syysta johtuen ja paatin muuttaa Sveitsiin joka talla hetkella tuntuu aivan omalta paikalta. Ihanaa syksya!

    Tykkää

    • Mulla on vähän sellainen tunne, että tämän pysähtymisen Suomeen pitikin tapahtua. Olin itse asiassa pidempään leikitellyt ajatuksella, että miltä tuntuisi muuttaa takaisin Suomeen ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan – niin unelmoinut vähän salaa Pohjois-Pohjanmaasta ja maaseudusta. Nyt mä saan kokea mitä tämä on eikä tarvitse sitä enää miettiä, että mitä jos 🙂

      Tykkää

  6. Mulla koko lapsuus ja nuoruus vilahtivat juurikin ”jossain ei missään” eli nykyisessä Iissä. Opiskelin Oulussa. (Love that city, tartteeko sanua!) Sanoisin, että valitettavasti elämä eli omat ja puolison työt toivat meidät tänne Espooseen ja kohta 10 vuotta olen yrittänyt totutella kehä I:n ruuhkiin ja opetellut löytämään sen oman koloseni tästä muurahaispesästä (joka globaalisesti ottaen on kyllä tuppukylä tämäkin.) Muuttaisin onnesta soikeana Kiiminkiin! Kaiketi Kiiminki näyttää Stadissa varttuneelle jonain lehmänhajuisena rangaistussiirtolana, mutta mitäpä hän hyvän päälle ymmärtää. 😉

    Tykkää

    • Tosi pitkään suuremmissa paikoissa asuneelle tämä Kiiminkiin muutto on ihan älyttömän JÄNNÄÄ 😀 Juurikin eilen sanoin miehelle, että vitsi miten kaikki tuntuu tosi erilaiselta ja oudolta, vähän kuin olisi muuttanut ulkomaille 😀

      Tykkää

  7. Helsingissä asun enkä koe olevani täysin oikeassa paikassa, vaikka täällä ihan viihdyn. En kuitenkaan muuttaisi pohjois-pohjanmaalle kaupunkiin mistä olen kotoisin siellä vallitsevan ilmapiirin vuoksi (liittyen mm. maahanmuuttajiin). En tiedä mikä se omin paikka olisi? Ehkä joku vähän pienempi kaupunki, jossa luonto on lähellä.

    Tykkää

    • Itsehän en oikein tiedä vielä tuosta ilmapiiristä, en ole niin paljon ollut paikallisten kanssa tekemisissä oman tuttava- ja sukulaispiirini ulkopuolelta. Onneksi seuransa voi pitkälti kuitenkin valita eikä tarvitse pahimpien junttejen kanssa tarvitse kaveerata, joita tuntuu muuten olevan kaikkialla, kaupungista tai maasta riippumatta. Yyh.

      Tykkää

      • Juu, kyllähän niitä kaikenlaista hiihtäjää tännekin mahtuu! Onneksi seuransa voi valita 🙂 mulla on tosiaan se, kun kaikki tuntee kaikki sen verran hyvin, ettei niitä rasittavia tyyppejä voi vältellä.

        Tykkää

  8. Voi miten monta kertaa olen samankaltaisiin ihmettelyihin vastannut! Täällä siis ollaan, Ivalossa, tai oikeammin vielä Ivalon sivukylällä. Vähän välimatkoja; kauppa, päiväkoti, koulut, tk, noh, _kaikki_ paitsi bussipysäkki (toim. huom. vain koulukyytejä varten!) 15km, sitten taas AMK, yliopisto, smartpost-automaatti, keskussairaala (sis. synnytykset) 300km.

    Meillä on kaikki, ja se mitä ei ole, pärjätään ilman. En vaihtais mihinkään. Täällä on koti, yhteisö, kaikki. Ei meille inarinsaamelaisina muuta vaihtoehtoa olisi. Onneksi elämä toi eteen miehen jonka kanssa asiasta ei tarvitse edes neuvotella. 🙂 Käytiin mutka niinkin etelässä kun Torniossa, vuosi riitti. Kyllä koti on koti.

    Ja ikää meillä 26v. On sitä ihmetelty! Mutta siinähän ihmettelevät. Ei mullekaan mene jakeluun miksi kukaan haluaisi ikinä asua kaupungissa, joten miksipä kaupunkilaisen pitäisi tajuta minua.

    Tykkää

    • 🙂 Mutta hyvä, että siellä ”etelämpänäkin” kävitte, nosti ainakin arvostusta omia kotikontuja kohtaan 🙂 Mä toivon, että löytäisin itsekin joskus sellaisen oikein koti kodin, mihin seikkailunhaluni loppuisi ja haluaisin asettua. Sitä odotellessa…

      Tykkää

  9. Minä asun Itä-Helsingissä Kivikon ja Myllypuron välimaastossa. Moni työkaverini asuu jossain heidän mielestään paremmalla seudulla, Tammisalossa, Töölössä tai Tapiolassa, ja kun kerron asuvani Kontulan (kääk!) lähellä, saan osakseni lähinnä silmien pyörittelyä. Itse taas pidän erinomaisista ulkoilumaastoista, jotka tarjoavat ympäri vuoden juoksu-, sauvakävely- ja hiihtomaastot. Pidän myös siitä, että liikenneyhteydet on hyvät sekä omalla autolla että julkisilla, varsinkin sitten jos länsimetro ikinä valmistuu.

    Olen maalta kotoisin, asunut eri kaupungeissa pitkin Suomea ja Ranskassa ja Japanissa. Ulkomailla osaan helpommin arvostaa ympäristöä ja ihastella maisemia, oli ne sitten maaseutua tai kaupunkia. Samaa ”turistikatsetta” olen alkanut käyttää myös Suomessa. Helsingin kantakaupungissa, samoin mm. Tampereella, on todella hienoja rakennuksia eikä moottoritietä tarvitse ajaa Helsingistä kovin kauaa, kun edessä on maalaismaisemaa, jossa ainakin oma silmä lepää. Ehkä maisemien arvo on vain pitänyt nimenomaan tiedostaa, eikä vain liikkua kohti jotain päämäärää laput silmillä. Juuri tuo nykyhetkestä nauttiminen on se juttu!

    Tykkää

    • Mä muuten toin tuon turistikatseen mukanani Kaliforniasta! Haluaisin lähteä joka viikonloppu johonkin ”ajelulle”, katsomaan ja eksymään paikkoihin joissa en ennen ole käynyt 🙂 Jotenkin sitä ei osannut nähdä Suomea turistin silmin silloin kun asui Suomessa, piti käydä ulkomailla oppimassa sekin taito 🙂

      Tykkää

  10. Ihana asenne! Juuri näin. Jokaisessa paikassa on omat ominaispiirteensä ja hyvät puolensa. Sinulla näyttää olevan ainakin leivinuuni, jota hieman kadehdin. 😀 En ole koskaan erityisesti hinkunut asumaan maaseudulle, mutta voisin kuvitella siinäkin olevan omat hienoutensa.

    Tykkää

  11. Hyvä kirjoitus, asenne ratkaisee! Me tehtiin kerran vuoden kestänyt paluumuutto Suomeen ja Jenkkivuosien jälkeen sitä alkoi tutkimaan koti-Suomea ihan eri tavalla. Tehtiin mm paljon retkiä luontoon, kierrettiin kaupunkeja ja kyliä.

    Nykyisin ollaan juurtuneita Espanjan Kataloniaan, ostettiin täältä mökkikin, jossa asutaan. Meidän eka oma koti, ei vuokrakoti, voisi kuvailla sanoilla tupa ja kasvimaa. Ihan helposti ei täältä minnekään lähdetä, mutta eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Täällä on nyt hyvä olla.

    Tykkää

  12. Tosi hyvä kirjoitus!
    Kyllähän asia on juuri noin niinkuin kirjoitit että pitää elää hetkessä ja olen ihan samaa mieltä että joka hetki sitä ollaan just siinä missä meidän kuuluukin olla, vaikka joinakin hetkinä voi kaipuu ollakin jonnekin muualle.
    Ihan kaikella on kuitenkin lopenviimein tarkoitus. Mukavaa syksyn jatkoa sinne Kiiminkiin!

    Tykkää

  13. No on aika törkeetä mennä tollasia kommentoimaan. Onnellisuus ja elämään tyytyväisyys on kuitenkin todella subjektiivinen juttu, eikä mun ”onni” ole sama kun sun ”onni”. Itse muutin juuri suht pieneen kaupunkiin koulua varten ja ihan ok paikka ainakiin toistaiseksi. Lapin luonto on Suomessa kauneinta, mun subjektiivisen mielepiteen mukaan ihan kivaan paikkaan oot muuttanu 🙂

    Tykkää

  14. Hyvä kirjoitus -taas kerran! 🙂 Ja juurikin noin, oma asenne ratkaisee, missä sitä viihtyy. Kaikissa paikoissa on hyvää ja huonoa. Omalla kohdalla on tuntunut pitkään siltä, että olen kaikkialla ja en sitten kuitenkaan missään. Vuoron perään Suomea ja Espanjaa. Viihdyn mainiosti molemmissa paikoissa ja maissa. Asennekysymys. 🙂

    Tykkää

  15. Mää ainakin salaa kadehdin kaikkia vähän syrjemmällä asuvia. Haaveeni on, että kodin ikkunoista näkyisi pelkkää luontoa, mutta ongelmaksi tulee harrastukset ja ystävät, joista olen pahasti riippuvainen. Olen myös niin laiska, ettei omakotitaloasuminen varmaan sopisi minulle, mutta haaveilen siitäkin silti.

    Tykkää

  16. Minä ajattelin ennen, että viihdyn jokaisessa paikassa missä asun ja missä perheeni on. Olen asunut Suomen lisäksi Ahvenanmaalla, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Muutimme tänne Suomeen takaisin pienelle paikkakunnalle Pietarista. Odotukset olivat suuret, rauhallisesta maalaismiljööstä ja omakotitalosta. Saimme kyllä kummatkin, mutta ikävä kyllä täytyy sanoa, että saimme paljon muutakin. 2 vuotta vanhan hometalon, loputtomat taistelut kaupanpurusta jne. Mutta sitkeästi me edelleen olemme täällä, vaikka monta kertaa maiseman vaihdos on ollut mielessä.
    Olen viihtynyt loistavasti Pietarin vilinässä kuin pohjois-Norjan ”keskellä ei mitään”. JOkaisessa paikassa on puolensa. Eniten haaveilen silti muutosta jonnekin pohjoiseen täältä etelästä. Oma mökki jossain tunturissa kuulostaa juuri nyt minun jutulta ja lentokoneella pääsee juuri sinne minne haluaa!

    Tykkää

  17. Olipa hauska törmätä blogiisi tässä yhteydessä, olin joku pari-kolme vuotta sitten blogisi aktiivinen seuraaja (olitkohan Lilyssä silloin?), mutta jäi blogien lukeminen jossain vaiheessa kokonaan. Nyt ensin olin että WTF, sinun perustamako tuo Kotiseutupaidat on (parissa yhteydessä olen mainostanut niitä 😀 ) ja toiseksi, WTF, asut nykyään KIIMINGISSÄ etkä Kaliforniassa. Täältä naapurikunnasta Pudasjärveltä terveiset… 😀 Mulle on useampi ihmetellyt, mitä ihmettä fiksu ihminen täällä tekee (on toki päiviä jolloin itsekin ihmettelen samaa) mutta isommassa kaupungissa aikani asuneena ei voi kuin todeta että kotiin oli ihana palata. Luonto ja rauha menee niin omalla mittakaavalla isompien kaupunkien ”palveluiden” edelle.

    Tykkää

    • Jos jotain olen elämässä oppinut niin sen, että maailma on PIENI ja täynnä odottamattomia käänteitä 🙂 Mutta joo, en minäkään tiedä mitä FIKSU ihminen näillä leveyksillä tekee 😀

      Tykkää

Asiallista kommentointia, kiitos!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s